Vaimo oli kuullut, etta miehen kykyä peuhata sängyssä voi
parantaa koiranmuonalla. Vaimo päätti kokeilla asiaa ja piilotti miehensä ruokaan koiranmakkaraa. Yöllä mies touhusi kuin nuorena... Jälleen seuraavana päivänä vaimo laittoi koiranmuonaa ukkonsa sapuskaan, ja jälleen yöllä peitto heilui. Vaimo jatkoi näin ja elämä hymyili.
Naapurin rouva kertoi eräänä päivänä, että heillä oli ongelmia makuuhuoneen puolella, ja naapurin kekseliäs vaimo kertoi salaisuutensa naapurin pariskunnalle. Ja niin naapureillakin taas hymyiltiin.
Eräänä päinänä naapurin pihassa oli ambulanssi ja kuollutta miestä kannettiin talosta ulos. Naapuri oli hädissään, sillä hän pelkäsi, että koiranmuona oli aiheuttanut tuon kohtauksen. Hän kysyi heti naapurin rouvalta asian laitaa, sillä hän pelkäsi, että naapurin neuvoma kikka saattaisi tappaa hänenkin miehensä. Rouva rauhoitteli, että ei hatää kunhan muistaa annostella koiranruuan oikein. Hän oli innoissaan laittanut sitä hieman liikaa miehensä annokseen ja yöllä mies oli alkanut haukkua ja nuolla muniaan, ja katkaisi selkärankansa.
maanantai 24. joulukuuta 2012
Nauttikaa
Nautinnollista joulua!
Muistakaa ottaa rennosti, rauhallisesti ja kauheata hössötystä ja paniikkia. Muistakaa huolehtia ja rakastakaa läheisiänne!
Muistakaa ottaa rennosti, rauhallisesti ja kauheata hössötystä ja paniikkia. Muistakaa huolehtia ja rakastakaa läheisiänne!
torstai 20. joulukuuta 2012
Unelma
Taas on se aika vuodesta, jolloin toteutuu sinkkunaisen unelma:
Pukki tulee käymään, pussit pullollaan ja keppi pystyssä. Lähtiessään kuuluu vain iloista kulkusten kilinäää....
Pukki tulee käymään, pussit pullollaan ja keppi pystyssä. Lähtiessään kuuluu vain iloista kulkusten kilinäää....
torstai 15. marraskuuta 2012
Palvelu on iloinen asia, eli minä rintaliiviostoksilla!
Oli taas tarvetta mennä ostamaan tuo tuikitarpeellinen vaatekappale. Tiesin jo mihin kauppaan menen ja minkälaisten niitten rintaliivien täytyy olla, jotta kaupat syntyy. Hyvät rintaliivithän ovat sopivat, rintoja tukeva, mielyttävä käyttää ja tuntuvat hyvältä ihoa vasten. Tietysti mukavana boonuksena on, että ne näyttävät hyvältä. Tällä kertaa tarkoituksena oli ostaa rintaliivit ihan arkikäyttöön, eli käyttäisin niitä melko usein ja usein vielä työaikana. Sen verran rintsikoiden värillä on väliä, että vaaleampaa työpaitaa käyttäessä, poikkeavan väriset ja tummat loistavat nätisti paidan läpi.
Joten lompsin vaatekauppaan ja suoraan alusvaateosastolle, tietäen tarkasti mitä tarvin ja haluan. Tiesin valmistajan, mallin ja koon jo valmiiksi, mikä helpottaa sopivan vaatekappaleen löytymistä ja valintaa. Ainut kysymysmerkki oli väri. Suosikkini musta ja monet muutkin tummat värit oli jo valmiiksi poistettu ostoslistalta. En tietenkään näin aamutuimaan ole kaikista hehkeimmilläni talvivaatetuksessa ja pipo silmillä, joten kassan takana pönöttävä myyjä katsahti hivenen minun päättäväistä rämpimistä rintaliiviosastolle.
Löysin oikean valmistajan ja mallin. Valkoisia rintaliivejä en nyt niin innokkaasti ollut valitsemassa, eikä oikein muutkaan värit minua saaneet hehkumaan hyvän otoksen vuoksi. Joten hipelöin muutamia rintaliivejä hakiessani oikeaa kokoa ja kuumeisesti miettien, että tyydynkö sittenkin valkoisiin vai yrittäisinkö sittenkin löytää ihan uuden valmistajan ja mallin, sillä riskillä, ettei ne olisikaan töissä niin hyvät, miellyttävät, käytännölliset ja erityisesti "appelsiinejani" tukevat.
Myyjä ilmeisesti näki minun kuumeisen pohdiskelun ja käveli kainosti ja sirosti luokseni ja kysyi vienosti: "Voinkohan auttaa?"
"Mietin vain, että ostaisinko nämä valmiiksi hyväksi koetut vai etsiskö jotkut uuden merkkiset," vastaan.
"Meillä on kyllä täällä tarjouksessa ihan talven uutta," toteaa ulkoa opeteltua myyntipuhetta. "Tuleekohan ne vaimollenne?", kuuluu jatkokysymys.
Ilmettäni väräyttämättä ja melko viileään sävyyn totean: "Tarjoustuotteet ei kiinnosta, jos siellä ei ole yhtä hyviä ja laadukkaita kuin nämä." Ja samalla heilutin kädessäni olevia rintsikoita. "Tiedoksi vaan, että rintaliivit tulisi ihan omaan käyttöön." Myyjän valahtaessa ensin kalpeaksi, sitten ihan kirkkaan punaiseksi ja jälleen ihan vitivalkoiseksi ja lopuksi rynnätessä takahuonetta kohti.
Joten hetken aikaa ihan yksinään pohdin valinnan vaikeutta. Kun äskeinen myyjä ei palannut kassakoneen taakse, eikä toista myyjääkään näkynyt missään, päätin lompsia vaatekaupasta ulos ja mennä kerrosta alempana olevaan suuren ketjun liikkeeseen. Sieltä en löytänyt sitä mitä halusin, mutta toisesta suuren ketjun isosta kaupasta löysin sen mitä halusinkin. Eli nyt olen onnellinen valkoiseten, hyvien rintaliivien omistaja!
Niin.... Shoppaileminen on iloinen asia. Vaikka aina ei siltä tunnukaan!
Joten lompsin vaatekauppaan ja suoraan alusvaateosastolle, tietäen tarkasti mitä tarvin ja haluan. Tiesin valmistajan, mallin ja koon jo valmiiksi, mikä helpottaa sopivan vaatekappaleen löytymistä ja valintaa. Ainut kysymysmerkki oli väri. Suosikkini musta ja monet muutkin tummat värit oli jo valmiiksi poistettu ostoslistalta. En tietenkään näin aamutuimaan ole kaikista hehkeimmilläni talvivaatetuksessa ja pipo silmillä, joten kassan takana pönöttävä myyjä katsahti hivenen minun päättäväistä rämpimistä rintaliiviosastolle.
Löysin oikean valmistajan ja mallin. Valkoisia rintaliivejä en nyt niin innokkaasti ollut valitsemassa, eikä oikein muutkaan värit minua saaneet hehkumaan hyvän otoksen vuoksi. Joten hipelöin muutamia rintaliivejä hakiessani oikeaa kokoa ja kuumeisesti miettien, että tyydynkö sittenkin valkoisiin vai yrittäisinkö sittenkin löytää ihan uuden valmistajan ja mallin, sillä riskillä, ettei ne olisikaan töissä niin hyvät, miellyttävät, käytännölliset ja erityisesti "appelsiinejani" tukevat.
Myyjä ilmeisesti näki minun kuumeisen pohdiskelun ja käveli kainosti ja sirosti luokseni ja kysyi vienosti: "Voinkohan auttaa?"
"Mietin vain, että ostaisinko nämä valmiiksi hyväksi koetut vai etsiskö jotkut uuden merkkiset," vastaan.
"Meillä on kyllä täällä tarjouksessa ihan talven uutta," toteaa ulkoa opeteltua myyntipuhetta. "Tuleekohan ne vaimollenne?", kuuluu jatkokysymys.
Ilmettäni väräyttämättä ja melko viileään sävyyn totean: "Tarjoustuotteet ei kiinnosta, jos siellä ei ole yhtä hyviä ja laadukkaita kuin nämä." Ja samalla heilutin kädessäni olevia rintsikoita. "Tiedoksi vaan, että rintaliivit tulisi ihan omaan käyttöön." Myyjän valahtaessa ensin kalpeaksi, sitten ihan kirkkaan punaiseksi ja jälleen ihan vitivalkoiseksi ja lopuksi rynnätessä takahuonetta kohti.
Joten hetken aikaa ihan yksinään pohdin valinnan vaikeutta. Kun äskeinen myyjä ei palannut kassakoneen taakse, eikä toista myyjääkään näkynyt missään, päätin lompsia vaatekaupasta ulos ja mennä kerrosta alempana olevaan suuren ketjun liikkeeseen. Sieltä en löytänyt sitä mitä halusin, mutta toisesta suuren ketjun isosta kaupasta löysin sen mitä halusinkin. Eli nyt olen onnellinen valkoiseten, hyvien rintaliivien omistaja!
Niin.... Shoppaileminen on iloinen asia. Vaikka aina ei siltä tunnukaan!
maanantai 12. marraskuuta 2012
MIES - LEMMIKKINI
Mies on lemmikkieläimenä saavuttanut sellaisen suosion kuin se helposti kesyyntyvänä ja miellyttävänä olentona epäilemättä ansaitseekin. Sillä onkin muihin suosikkeihin kuten kissaan, koiraan tai kultakaloihin verrattuna erinäisiä kiistattomia etuja, joskaan makuasioista ei kannata kiistellä. Eräskin kasvattaja sanoi hiljattain, että hän tämän nykyisen miehensä jälkeen epäilemättä ottaa jälleen miehen lemmikikseen, eikä esimerkiksi hamsteria, jota myös oli ajatellut. Erityisesti miestä suositellaan yksinäiselle naiselle : mikäpä olisikaan miellyttävämpää kuin töistä kotiin palatessa tavata kotiovellaan iloisesti häntäänsä heiluttava mies. Lapsiperheet sen sijaan harkitkoon moneen kertaan, onko heillä edellytyksiä todella pitää miestä jatkuvasti. Lapset nimittäin saattavat herkästi ärsyttää joitakin mieslajeja, eikä vihainen ja ärsytettynä karjahteleva mies ole lainkaan miellyttävä perheelle enempää kuin naapureillekaan. Sen sijaan hyvin hoidettu, syötetty ja juotettu mies on oikea kaunistus kodille.
Ns. kesämiehen ottamista tulisi välttää. Kesän jälkeen hylätty mies villiintyy ja kyvyttömänä huolehtimaan itsestään se voi jopa olla vahingoksi itselleen ja ympäristölleen.
Miehelle kelpaa jokapäiväiseksi ruuaksi oivallisesti tavallinen kotiruoka, joskin vaihtelun vuoksi miestä on hyvä käyttää silloin tällöin varsinaisissa ravintoloissakin.
Juomien suhteen mies ei liioin ole nirso. Alkon koko nimikkeistö tulee yleensä kysymykseen. Jotkut ovat saaneet miehensä käyttämään satunnaisesti vettäkin, mikä on jo todella edullista.
Mies on heti alkuunsa syytä totuttaa oksentamaan samaan paikkaan, mihin se toimittaa muutkin tarpeensa, siihen se yleensä oppii yhtä helposti kuin kissa. Vahinkojen sattuessa ei ole syytä ankaruuteen, vaan lempeä kärsivällisyys on oikea asenne tuolloin.
Erityistä veroa ei miehen pitämisestä ole säädetty, minkä koiravaihtoehtoa harkitsevat panevat merkille.
Mies oppii yleensä helposti koko joukon hauskoja temppuja joita se mielellään yleiseksi hauskuudeksi esittää vieraille illanistujaisissa. Se kertoilee juttuja Pikku-Kallesta ja käyttelee latinankielisiä sitaatteja. Jopa eräät yksilöt hoilottavat venäjänkielisiä laulujakin. No silloin on tietysti kysymyksessä erittäin arvokas ja oppivainen yksilö. Tuollaiset suoritukset täytyy palkita ylimääräisillä herkkupaloilla ja silityksillä, joista miehet erityisesti pitävät. Sen sijaan eräissä lajeissa esiintyvä taipumus kertoilla sota- tai kalajuttuja olisi pyrittävä jo alkuvaiheessa karsimaan lempeän tiukalla ankaruudella.
Miehen pito on siis kaiken kaikkiaan vaativa mutta antoisa harrastus. Miehen omanneilla on totta tosiaan loputtomiin hupaisaa mielipiteen vaihtoa toisiaan tavatessaan.
Ns. kesämiehen ottamista tulisi välttää. Kesän jälkeen hylätty mies villiintyy ja kyvyttömänä huolehtimaan itsestään se voi jopa olla vahingoksi itselleen ja ympäristölleen.
Miehelle kelpaa jokapäiväiseksi ruuaksi oivallisesti tavallinen kotiruoka, joskin vaihtelun vuoksi miestä on hyvä käyttää silloin tällöin varsinaisissa ravintoloissakin.
Juomien suhteen mies ei liioin ole nirso. Alkon koko nimikkeistö tulee yleensä kysymykseen. Jotkut ovat saaneet miehensä käyttämään satunnaisesti vettäkin, mikä on jo todella edullista.
Mies on heti alkuunsa syytä totuttaa oksentamaan samaan paikkaan, mihin se toimittaa muutkin tarpeensa, siihen se yleensä oppii yhtä helposti kuin kissa. Vahinkojen sattuessa ei ole syytä ankaruuteen, vaan lempeä kärsivällisyys on oikea asenne tuolloin.
Erityistä veroa ei miehen pitämisestä ole säädetty, minkä koiravaihtoehtoa harkitsevat panevat merkille.
Mies oppii yleensä helposti koko joukon hauskoja temppuja joita se mielellään yleiseksi hauskuudeksi esittää vieraille illanistujaisissa. Se kertoilee juttuja Pikku-Kallesta ja käyttelee latinankielisiä sitaatteja. Jopa eräät yksilöt hoilottavat venäjänkielisiä laulujakin. No silloin on tietysti kysymyksessä erittäin arvokas ja oppivainen yksilö. Tuollaiset suoritukset täytyy palkita ylimääräisillä herkkupaloilla ja silityksillä, joista miehet erityisesti pitävät. Sen sijaan eräissä lajeissa esiintyvä taipumus kertoilla sota- tai kalajuttuja olisi pyrittävä jo alkuvaiheessa karsimaan lempeän tiukalla ankaruudella.
Miehen pito on siis kaiken kaikkiaan vaativa mutta antoisa harrastus. Miehen omanneilla on totta tosiaan loputtomiin hupaisaa mielipiteen vaihtoa toisiaan tavatessaan.
Täydellinen olotila
Tänään on täydellisten naisten päivä! Jos olet luonnonkaunis niinkuin hirvi, hyväkroppainen kuin hylje, huomaavainen kuin huoltoaseman myyjä, filmaattinen viiden viskipaukun jälkeen, upea kuin Uuno Turhapuro, seksikäs kuin Johanna Tukiainen, hyvä kaikessa mitä teetkään, aina oikeassa ja erittäin vaatimaton.....
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Muistutus kellojen siirrosta
Ystäväni muistutti, että kelloja pitää siirtää tunti......toin just makkarin kellon olkkariin ja vein olkkarin kellon kylppäriin...mikron kello oli vaikein.....nyt se on makkaris ja vaikee käyttää. Menikö oikeen..kyl siinä se tunti meni, eikö niitä pitäny tunti siirtää ?? Oon ihan puhki, toivottavasti tein oikeen.. :D Tää on niin turhanpäiväistä. Nyt odotan taas koko talven että saan mikron takas keittiöön
......... voiks tehdä välisiirron ?? Olen nyt eniten huolissaan kun luin että joidenkin puhelimet ja tietokoneet oli siirtynyt itsestään ja minulla ne oli ihan samoilla paikoilla kuin eilen. Pitää nopeasti siirtää ne kans...huh huh mikä homma..auton kello saa olla ..se on intekroitu...(olikohan toi oikee sana) Hauskaa tulevaa kellojensiirto tuntia teillekkin ;)
......... voiks tehdä välisiirron ?? Olen nyt eniten huolissaan kun luin että joidenkin puhelimet ja tietokoneet oli siirtynyt itsestään ja minulla ne oli ihan samoilla paikoilla kuin eilen. Pitää nopeasti siirtää ne kans...huh huh mikä homma..auton kello saa olla ..se on intekroitu...(olikohan toi oikee sana) Hauskaa tulevaa kellojensiirto tuntia teillekkin ;)
lauantai 13. lokakuuta 2012
Ihana lauantai
Empä ole pitkään aikaan ollut lauantaina töissä (olen tätä kirjoitusta alottaessakin vielä töissä, mutta tauolla).
Menimpähän tuossa äsken käymään tuossa kauppakeskuksessa. Ostamassa pullollisen kirkasta, eli vissyä. Tietysti samalla poikkesin vessaan. Sehän oli erittäin suuri yllätys, että vessassa törmäsin entiseen työkaveriini. Mikäs siinä kauheessa kiireessä ja hälinässä pikasesti kuulumisia vaihdettiin käsien pesun lomassa. Kummallakin kiire tahoilleen. Vähän yli kuuskymppinen naishenkilö tuijotti vessakoppiin mennessä minua tosi tuimasti, mutta sellaseenhan mie en reagoi. Käsienpesupaikalle tullessa nainen sanoo tosi ilkeän kuulosella äänellä, että tämä on naisten vessa!
"Joo. Niin on. Voin mie tuo vehkeen esitellä, joka miehelleslin kelpais," tokasin takasin ja aloin avaamaan vyön solkea.
"Jumanlavi, Piia. Lähettään pois!" tuli Tepalta melko tiukkasävyinen kommentti.
Jäi nainen vähän hölmönä tuijottaan lattiaa....
Menimpähän tuossa äsken käymään tuossa kauppakeskuksessa. Ostamassa pullollisen kirkasta, eli vissyä. Tietysti samalla poikkesin vessaan. Sehän oli erittäin suuri yllätys, että vessassa törmäsin entiseen työkaveriini. Mikäs siinä kauheessa kiireessä ja hälinässä pikasesti kuulumisia vaihdettiin käsien pesun lomassa. Kummallakin kiire tahoilleen. Vähän yli kuuskymppinen naishenkilö tuijotti vessakoppiin mennessä minua tosi tuimasti, mutta sellaseenhan mie en reagoi. Käsienpesupaikalle tullessa nainen sanoo tosi ilkeän kuulosella äänellä, että tämä on naisten vessa!
"Joo. Niin on. Voin mie tuo vehkeen esitellä, joka miehelleslin kelpais," tokasin takasin ja aloin avaamaan vyön solkea.
"Jumanlavi, Piia. Lähettään pois!" tuli Tepalta melko tiukkasävyinen kommentti.
Jäi nainen vähän hölmönä tuijottaan lattiaa....
tiistai 11. syyskuuta 2012
Karhukirje
Hyvä laskun lähettäjä!
Olen juuri lukenut kiihkeäsävyisen kirjeenne koskien laskuanne, jonka suoritus mielestänne olisi pitänyt tapahtua jo aikoja sitten ja jossa kerrotte, että Te voitte järjestää minulle vaikeuksia ellei suoritusta tule.
Kun puhutte vaikeuksista haluaisin hieman valistaa Teitä. Vuonna 1957 ostin velaksi sahan. 1958 härkävaunut, tukkireen, kaksi hevosta, haulikon, traktorin, revolverin sekä pari astutettua sikaa.
1959 saha paloi, eikä jäljelle jäänyt kuin kasa tuhkaa. Toinen hevosistani kuoli, toisen lainasin eräälle äpärälle, joka antoi sen kuolla nälkään. Sen jälkeen liityin kirkkoon. 1960 kuoli isäni ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta. Torpparinpoika pani tyttäreni paksuksi ja minun oli pakko maksaa 440mk puoskarille, jotta en saisi äpärää sukulaiseksi.
1961 yksi pojistani sai sikotaudin, joka oli niin vaikea että hänet oli kastroitava hengen pelastamiseksi. Kerran ollessani kalassa vene kaatui ja menetin suurimman kalan minkä olin ikinä nähnyt. Samalla hukkui kaksi pojistani, kumpikaan niistä ei ollet se joka oli kastroitu.
1962 vaimoni karkasi neekerin kanssa, mutta jätti matkamuistoksi pari mustaa kaksospoikaa. Menin piikani kanssa naimisiin, jotta voisin pitää kustannukset kurissa. Hän oli kuitenkin kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada hänet laukeamaan, joten menin lääkäriin. Tämä neuvoi minua luomaan jännitystä kun vaimoni lähestyi huippua. Minä otin haulikon mukaan sänkyyn ja kun mielestäni aika alkoi olla kypsä, työnsin piipun ikkunasta ulos ja painoin liipasinta. Siitä seurasi, että vaimoni paskansi sänkyyn, minulta jäi kesken ja ammuin parhaan lehmäni.
1963 paloi loput rakennuksistani ja minä aloin ryypätä, enkä lopettanut ennenkuin minulla ei ollut mitään muuta jäljellä kuin vesitiivis kello ja munuaisvaivat. Pitkään aikaan en sitten tehnyt muuta, kuin vedin kelloni ja kusin.
Seuraavana vuonna yritin aloittaa uudestaan. Ostin lannanlevittimen ja puimakoneen, mutta hirmumyrsky tuli ja vei ne naapurikunnan puolelle. Vaimoni lähti kulkukauppiaan matkaan, poikani pyyhki persettään maissintähkällä joka oli kyllästetty rotanmyrkyllä ja joku kelvoton ampui palkintosonniltani kivekset. Nyt olen niin käyhä, että jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi pakko oksentaa.
Minulta rahansaanti on yhtä vaikeaa, kun yrittäisi työntää voita villikissan perseeseen sukkapuikolla. Ja Te, hyvät herrat, sanotte, että voitte aiheuttaa minulle vaikeuksia ellei suoritusta tule. Siihen en voi sanoa muuta kuin että olette sydämellisesti tervetulleita yrittämään!!!
Olen juuri lukenut kiihkeäsävyisen kirjeenne koskien laskuanne, jonka suoritus mielestänne olisi pitänyt tapahtua jo aikoja sitten ja jossa kerrotte, että Te voitte järjestää minulle vaikeuksia ellei suoritusta tule.
Kun puhutte vaikeuksista haluaisin hieman valistaa Teitä. Vuonna 1957 ostin velaksi sahan. 1958 härkävaunut, tukkireen, kaksi hevosta, haulikon, traktorin, revolverin sekä pari astutettua sikaa.
1959 saha paloi, eikä jäljelle jäänyt kuin kasa tuhkaa. Toinen hevosistani kuoli, toisen lainasin eräälle äpärälle, joka antoi sen kuolla nälkään. Sen jälkeen liityin kirkkoon. 1960 kuoli isäni ja veljeni hirtettiin hevosvarkaudesta. Torpparinpoika pani tyttäreni paksuksi ja minun oli pakko maksaa 440mk puoskarille, jotta en saisi äpärää sukulaiseksi.
1961 yksi pojistani sai sikotaudin, joka oli niin vaikea että hänet oli kastroitava hengen pelastamiseksi. Kerran ollessani kalassa vene kaatui ja menetin suurimman kalan minkä olin ikinä nähnyt. Samalla hukkui kaksi pojistani, kumpikaan niistä ei ollet se joka oli kastroitu.
1962 vaimoni karkasi neekerin kanssa, mutta jätti matkamuistoksi pari mustaa kaksospoikaa. Menin piikani kanssa naimisiin, jotta voisin pitää kustannukset kurissa. Hän oli kuitenkin kylmä ja minulla oli vaikeuksia saada hänet laukeamaan, joten menin lääkäriin. Tämä neuvoi minua luomaan jännitystä kun vaimoni lähestyi huippua. Minä otin haulikon mukaan sänkyyn ja kun mielestäni aika alkoi olla kypsä, työnsin piipun ikkunasta ulos ja painoin liipasinta. Siitä seurasi, että vaimoni paskansi sänkyyn, minulta jäi kesken ja ammuin parhaan lehmäni.
1963 paloi loput rakennuksistani ja minä aloin ryypätä, enkä lopettanut ennenkuin minulla ei ollut mitään muuta jäljellä kuin vesitiivis kello ja munuaisvaivat. Pitkään aikaan en sitten tehnyt muuta, kuin vedin kelloni ja kusin.
Seuraavana vuonna yritin aloittaa uudestaan. Ostin lannanlevittimen ja puimakoneen, mutta hirmumyrsky tuli ja vei ne naapurikunnan puolelle. Vaimoni lähti kulkukauppiaan matkaan, poikani pyyhki persettään maissintähkällä joka oli kyllästetty rotanmyrkyllä ja joku kelvoton ampui palkintosonniltani kivekset. Nyt olen niin käyhä, että jos paskantaminen maksaisi pennin, minun olisi pakko oksentaa.
Minulta rahansaanti on yhtä vaikeaa, kun yrittäisi työntää voita villikissan perseeseen sukkapuikolla. Ja Te, hyvät herrat, sanotte, että voitte aiheuttaa minulle vaikeuksia ellei suoritusta tule. Siihen en voi sanoa muuta kuin että olette sydämellisesti tervetulleita yrittämään!!!
lauantai 8. syyskuuta 2012
Auttava
Kun kerran olen täällä, niin rakkaassa pääkaupungissa, niin tuleehan täällä sitten pyörittyä ympäri maakuntaa "leikkimässä" tyhmää turistia.
Tällä kertaa olin menossa Espoosta Helsingin keskustaan ja tietysti otin vaihteeksi paikallisjunan kulkuvälineeksi. Seisakkeella jo hivenen huvittuneena katselin miehen ja kahden leikkivän pojan touhuja.
Junan saapuessa asemalle mies poikineen lähti valumaan samaa vaunua kohti. Kun pääsin junaan nousemaan ensin, niin sanoin miehelle, että voin auttaa lastenrattaitten nostamisessa. Mies kiitti avusta. Minun kääntyessä toiseen osastoon, niin kävellen liikkeellä ollut, noin kolme vuotias, poika "kuiskaa": oli mies kiltti, kun auttoi meitä!"
Tällä kertaa olin menossa Espoosta Helsingin keskustaan ja tietysti otin vaihteeksi paikallisjunan kulkuvälineeksi. Seisakkeella jo hivenen huvittuneena katselin miehen ja kahden leikkivän pojan touhuja.
Junan saapuessa asemalle mies poikineen lähti valumaan samaa vaunua kohti. Kun pääsin junaan nousemaan ensin, niin sanoin miehelle, että voin auttaa lastenrattaitten nostamisessa. Mies kiitti avusta. Minun kääntyessä toiseen osastoon, niin kävellen liikkeellä ollut, noin kolme vuotias, poika "kuiskaa": oli mies kiltti, kun auttoi meitä!"
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Terveisiä Etelä-Helsingistä
Tässä heti viikon mittaisen viikon loman aluksi suuntasin tänne Etelä-Helsingin, eli Tallinnan, puolelle katselemaan maisemia. Empä nyt pitkään aikaan ole tällä puolella käynytkääm, niin että olisin ollut itse vähän viihteen puolella.
Mutta mikäs tässä on ollut taaplatessa pitkinpoikin kaunista kaupunkia (joka on valitettavasti ottanut Helsingistä mallia ja rakentaa jokaisen tyhjän tontin ja vieläpä nykyaikaisella ja rumalla rakennuksella). Päätettiin poiketa syömään ja mitään sen kummempia kriteerejä lompsittiin vanhassa kaupungissa ovea auki pitävään ruokaravintolaan. Ei tarvinnut montaa sekunttia istua, kun sai todeta että ravintola on puolillaan tutumpaa murretta änkyttäviä. Olin jo jonnin aikaa kaivannut pientä yksityistä istuntoa ja ääneen tuli kysästyäkin, että missähän se vessa mahtanee olla. Vessasta tullessa reissuseuralainen keskusteli naapuripöydässä istuvan pariskunnan kanssa. Kaverini sitten vähän venkoillen ja naureskellen kertoi, että olen tavannut naapuripöydän naisen. Yritin vängetä vastaan,etten ole tavannut. Sen verran myönnyin, että olen saattanut tavata, mutten muista missä, milloin ja mistä syystä. Syödessämme keskusteltiin naapuripöydän pariskunnan kanssa. Tivailin silloin tällöin, että mistä kaverini tietää minun tavanneen naapuripöydän Ellin. Elli sitten kysäisi, että olenko olenko joskus törmännyt vartijaan naistenvessassa. Sehän minun oli myönnettävä. Elli kertoi ilmoittaneensa vartijoille eksyneestä miehestä naistenvessassa. Hän oli pahoillaan näköhäiriöstä. Hän tarjosi jälkiruuaksi kahvin ja konjakin. Anteeksipyyntö olisi hyväksytty ilman lahjuksiakin, vaikkei niistä kieltäydyttykään.
Mutta mikäs tässä on ollut taaplatessa pitkinpoikin kaunista kaupunkia (joka on valitettavasti ottanut Helsingistä mallia ja rakentaa jokaisen tyhjän tontin ja vieläpä nykyaikaisella ja rumalla rakennuksella). Päätettiin poiketa syömään ja mitään sen kummempia kriteerejä lompsittiin vanhassa kaupungissa ovea auki pitävään ruokaravintolaan. Ei tarvinnut montaa sekunttia istua, kun sai todeta että ravintola on puolillaan tutumpaa murretta änkyttäviä. Olin jo jonnin aikaa kaivannut pientä yksityistä istuntoa ja ääneen tuli kysästyäkin, että missähän se vessa mahtanee olla. Vessasta tullessa reissuseuralainen keskusteli naapuripöydässä istuvan pariskunnan kanssa. Kaverini sitten vähän venkoillen ja naureskellen kertoi, että olen tavannut naapuripöydän naisen. Yritin vängetä vastaan,etten ole tavannut. Sen verran myönnyin, että olen saattanut tavata, mutten muista missä, milloin ja mistä syystä. Syödessämme keskusteltiin naapuripöydän pariskunnan kanssa. Tivailin silloin tällöin, että mistä kaverini tietää minun tavanneen naapuripöydän Ellin. Elli sitten kysäisi, että olenko olenko joskus törmännyt vartijaan naistenvessassa. Sehän minun oli myönnettävä. Elli kertoi ilmoittaneensa vartijoille eksyneestä miehestä naistenvessassa. Hän oli pahoillaan näköhäiriöstä. Hän tarjosi jälkiruuaksi kahvin ja konjakin. Anteeksipyyntö olisi hyväksytty ilman lahjuksiakin, vaikkei niistä kieltäydyttykään.
lauantai 1. syyskuuta 2012
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Rakas naapuri
Ei tässä taas vähään aikaan mitään suurempia ole sattunut ja tapahtunut, jollei sitä lasketa, että otin parin päivän kestävät kilarit. Kun pienet vihjeet ei auta, niin ei se näytä olevan muuta vaihtoehtoa kuin potkia munille, jotta saisi sosiaaliset suhteet hoidettua kuten myös muut harrastukset
Mutta asiaan....
Olen saanut nauttia puolisen vuotta uudesta naapurista. Ja erittäin nopeasti tuli selväksi, että naapurin rouva on hieman uteliampaa sorttia. Olen useampaan otteeseen huomannut sen, kuinka verhot heilahtaa, kun joku saapuu pihaan (etenkin ilta-aikaan). Ja/tai asunnon ovi aukeaa siinä vaiheessa, kun hissin ovi aukeaa. Tämän ominaisuuden on huomanneet muutamat muutkin samassa talossa asuvat.
Olin perjantaina lähtenyt "iltariennoille" muutaman tunnin kuluttua siitä, kun olin töistä päässyt, enkä ollut viikonloppuna laisinkaan kotosalla. Sunnuntaina tuli sitten lähempänä ilta kymmentä kotiin.Huomasin, että verho heilahti siiihen malliin, että naapurissa oli taas nautittu sisäpihan maisemista. Eihän mulla mitään kiirettä kotiin sisälle ollut, joten laitoin tavallista rauhallisemmin pyörän pyörävarastoon ja nautin syyskesän melko lämpimästä illasta.
Sitten kun viimein ja vihdoin pääsin hissillä asuinkerrokseeni, ja pyörähin asunnon ovea kohti, niin naapurin ovi aukesi (jää nurkan taakse, kun minun asunnon ovi on hissin kulman takana). Sen verran ovea aukaistessani pyörähdin vilkaisemaan, että oven raosta näin naisen käden. Illan mietin, että pitäsikö mennä aamulla kysymään, että tulinko yksin/pyörällä/taksilla/saatettiinko minut vai toiko minut virkavalta kotiin.
Aamulla asia vielä vaivasi minua, joten rohkenin mennä pimpottamaan naapurin ovikelloa. Naapurin rouva tuli aukasemaan oven noin vuoden ikäinen muksu sylissä. Toivotin huomenet, pyytelin anteeksi häiriötä ja kysyin, että tietääköhän naapuri mihin aikaan olen tullut ja olenko mahdollisesti tullut yksin.
Naapurin hivenen vaihkeahko ilme ja punertuvat posket ja kaula taisi kertoa jotain.... Naapurin rouva osasi kertoa sen, että olen tullut yksin kotiin ja kellon aikakin stemmasi sen kanssa mikä tieto minulla oli. Mutta ei tiennyt sitä, millä olin tullut pihaan.
Eipä nyt pariin päivään ole ovi auennut, eikä verhot heiluneet siihen tahtiin kuin aikaisemmin. Tai voihan se kyllä johtua ihan siitäkin, että olen nyt tämän alkuviikon ollut niin suuresti rakastamassani iltavuorossa.
Mutta asiaan....
Olen saanut nauttia puolisen vuotta uudesta naapurista. Ja erittäin nopeasti tuli selväksi, että naapurin rouva on hieman uteliampaa sorttia. Olen useampaan otteeseen huomannut sen, kuinka verhot heilahtaa, kun joku saapuu pihaan (etenkin ilta-aikaan). Ja/tai asunnon ovi aukeaa siinä vaiheessa, kun hissin ovi aukeaa. Tämän ominaisuuden on huomanneet muutamat muutkin samassa talossa asuvat.
Olin perjantaina lähtenyt "iltariennoille" muutaman tunnin kuluttua siitä, kun olin töistä päässyt, enkä ollut viikonloppuna laisinkaan kotosalla. Sunnuntaina tuli sitten lähempänä ilta kymmentä kotiin.Huomasin, että verho heilahti siiihen malliin, että naapurissa oli taas nautittu sisäpihan maisemista. Eihän mulla mitään kiirettä kotiin sisälle ollut, joten laitoin tavallista rauhallisemmin pyörän pyörävarastoon ja nautin syyskesän melko lämpimästä illasta.
Sitten kun viimein ja vihdoin pääsin hissillä asuinkerrokseeni, ja pyörähin asunnon ovea kohti, niin naapurin ovi aukesi (jää nurkan taakse, kun minun asunnon ovi on hissin kulman takana). Sen verran ovea aukaistessani pyörähdin vilkaisemaan, että oven raosta näin naisen käden. Illan mietin, että pitäsikö mennä aamulla kysymään, että tulinko yksin/pyörällä/taksilla/saatettiinko minut vai toiko minut virkavalta kotiin.
Aamulla asia vielä vaivasi minua, joten rohkenin mennä pimpottamaan naapurin ovikelloa. Naapurin rouva tuli aukasemaan oven noin vuoden ikäinen muksu sylissä. Toivotin huomenet, pyytelin anteeksi häiriötä ja kysyin, että tietääköhän naapuri mihin aikaan olen tullut ja olenko mahdollisesti tullut yksin.
Naapurin hivenen vaihkeahko ilme ja punertuvat posket ja kaula taisi kertoa jotain.... Naapurin rouva osasi kertoa sen, että olen tullut yksin kotiin ja kellon aikakin stemmasi sen kanssa mikä tieto minulla oli. Mutta ei tiennyt sitä, millä olin tullut pihaan.
Eipä nyt pariin päivään ole ovi auennut, eikä verhot heiluneet siihen tahtiin kuin aikaisemmin. Tai voihan se kyllä johtua ihan siitäkin, että olen nyt tämän alkuviikon ollut niin suuresti rakastamassani iltavuorossa.
tiistai 28. elokuuta 2012
Vessakäyttäytymisestä
m.iltalehti.fi
Luin tuon taiwanislaisministerin ehdotuksen. En tiedä missä kunnossa Suomessa on miesten vessat, mutta tuota ohjetta olisi syytä noudattaa ainakin junassa. Se on "hieman" epämiellyttävää poiketa junassa vessaan, kun lattiat lainehtii vitrsaa.
Mutta julkisia naistenvessoja usein käyttävänä olen alkanut epäilemään, ettei naisetkaan istualtaan vessassa käy. Sem verran usein sitä nestemäistä ainetta on lattialla.
maanantai 13. elokuuta 2012
Päivän pähkinä
Kolme naista menee hotelliin. He ottavat yhteisen huoneen. Jokainen maksaa majoituksesta 100 euroa, siis yhteensä 300 euroa.
Hotellin johtaja huomaa, että naiset ovat maksaneet 50 euroa liikaa ja lähtee itse palauttamaan rahoja. Matkalla hän päättääkin pitää itsellään 20 euroa ja palauttaa jokaiselle naiselle 10 euroa. Naiset maksavat 90 euroa per henkilö, eli yhteensä 270 euroa. Tähän kun lasketaan hotellinjohtajan itsellään pitämä 20 euroa, niin se tekeen yhteensä 290 euroa. Mihin ihmeeseen se 10 euroa katoaa?
Hotellin johtaja huomaa, että naiset ovat maksaneet 50 euroa liikaa ja lähtee itse palauttamaan rahoja. Matkalla hän päättääkin pitää itsellään 20 euroa ja palauttaa jokaiselle naiselle 10 euroa. Naiset maksavat 90 euroa per henkilö, eli yhteensä 270 euroa. Tähän kun lasketaan hotellinjohtajan itsellään pitämä 20 euroa, niin se tekeen yhteensä 290 euroa. Mihin ihmeeseen se 10 euroa katoaa?
lauantai 4. elokuuta 2012
Irstas hevonen
Tämä juttu tuli vain yhtäkkiä mieleeni, kun hetken aikaa satuin pihalla ollessa kuulemaan "mökkinaapurin" puheita. Juttu alunperin hevosnetistä ja sähköpostissakin kierrellyt, mutta jälleen se on vaan jaettava!
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 19:46:46
Nyt en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Tuohon vähän matkan päähän naapuritaloon muutti vuodenvaihteessa uudet asukkaat. Sen kummemmin ei ole tullut heidän kanssaan seurusteltua, kun tässä on metsääkin välissä. Muutamia kertoja tiellä törmäillessä on tervehditty.
Tänään oli sitten postilaatikkoon ilmestynyt viestilappunen jossa lukee näin:
Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee 'elintään' kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pinimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxxxxxxx.
Täytyy sanoa että nyt olen ihan mykistynyt! En tiedä pitäisikö tuohon viestiin vastata jotain ja mahdollisesti mitä? Lähettäisinkö takaisin lappusen, vai soittaisinko, vai menisinkö ihan käymään? Vai pitäsikö tässä pitää peräti puhuttelu tuhmalle namusetä-ruunalle, joka kieltämättä aika usein kyllä tuulettelee kikkeliään. Ainakin luulisin että siitä elimestä tässä on kyse. Tuskinpa poitsu siellä pernaansakaan on vilautellut.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 21:33:23
Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt illan mittaan naureskeltu tätä asiaa. Taidan mennä huomenna ihan käymään tuolla naapurissa, kunhan nyt yön yli mietin mitä sanoisin.
Mahtaa tosiaan uudet naapurit kesällä järkyttyä kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on sitten tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 3.4.08 14:59:39
No niin, täällä ollaan
Yritin tosiaan tuossa hetki sitten mennä naapuriin. Olin oikein psyykannut itseni keskustelemaan asiasta ihan vakavissani, jos tosiaan osoittautuisi ettei kysymys ole mistään pilasta. Edes jonkinlainen naapurisopu olisi kuitenkin mukava säilyttää.
Tuossa sitten tietä pitkin naapuria kohti kävelessäni aloin ajatella että: 'tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen(?) ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa munasta.' Alkoi taas naurattaa niin pahuksesti että oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun meinasi tulla kuset housuun. Kävin sitten vaan tarhassa heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi pyhästi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruu joka kerta sen nähdessään.
Taidan omalta osaltani jättää asian tähän ja kuulostella mitä tästä mahdollisesti seuraa. Täällä on kyllä ollut niin hulvattomia ideoita, että tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 4.4.08 21:04:08
No niin, eipä tämä juttu tähän loppunut, vaan ruunan kikkelin seikkailut jatkuvat edelleen.
Kävin tuossa kuuden maissa koiran kanssa pikaisella iltalenkillä ja kun palailin takaisin päin, törmäsin tiellä naapurin emäntään joka oli tulossa meiltä päin kamera kädessään.
Ei edes tervehtinyt, vaan ensimmäiseksi kysyä töksäytti, olinko saanut hänen laittamansa viestin? Myönsin saaneeni. Seuraavaksi tokaisi että: 'et sitten tainnut ottaa asiaa vakavasti kun et ole tehnyt asialle vieläkään mitään?' Vastasin siihen että: 'juu, en todellakaan ottanut vakavasti' ja hymyilin leveästi.
Naapurin emäntä alkoi selvästi hermostua ja rupesi paasaamaan että, ei tämä ole mikään naurun asia. Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille että kyseessä on umpisuoli!!!
Ja ymmärtäisin kyllä miten vakavasta asiasta on kyse jos minulla itselläni olisi lapsia... Ja sitä varten he olivat juuri muuttaneet maalle, että lapset saisivat kasvaa turvallisessa ympäristössä... Ja...ja...mitähän vielä, en edes
muista kaikkea kun tekstiä tuli kuin pyssyn suusta.
Lopuksi rouva vielä sanoi että hän aikoo ilmoittaa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena. Heristi vielä uhkaavasti sitä kameraansa ennen kuin alkoi kiukkuisin askelin kipittää tiehensä.
Aika harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt en kyllä osannut muuta kuin haavi ammollaan tuijottaa poistuvan rouvashenkilön perään. Tuo oli jotenkin niin kertakaikkisen absurdi tilanne, kun asia sinänsä on ihan naurettava, mutta toinen ilmiselvästi tosissaan siitä vaahtoaa. Koirakin oli ihmetellen pää kallellaan seurannut rouvan paasausta ihan sen näköisenä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään noin outoa. Eikä kyllä varmasti olekaan.
Mahtaa siinä poliiseillakin olla naurussa pitelemistä jos rouva ihan todella toteuttaa uhkauksensa.
Tässä sitä nyt sitten mielenkiinnolla odottelen milloin pihaan kurvaa mustamaija ja vie riettaan roikottelijan mennessään. Vai tyytyvätköhän poliisit vaan lätkäisemään ruunaan sakkolapun.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 7.4.08 13:04:12
Aina vaan hullummaksi menee! :O
Nyt on sitten poliisitkin käyneet. Hetki sitten läksivät pihasta ja heti täytyy tietysti päästä jakamaan tämä kaikkien kanssa .
Tosiaankin pihaan kurvasi mustamaija ja kaksi poliisia. Vähän huvittuneena ehdin ajatella että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla. Siinä vaiheessa kyllä jo pelästyin, koska mies oli lähtenyt jo aikaisin aamulla työmatkalle ja ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen että jotain on sattunut.
Kun siinä hetki puheltiin, niin kävi kuitenkin ilmi että naapurin rouva oli tosiaankin toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. Ilmoituksen vastaanottaja ei kuitenkaan ilmeisesti millään kyennyt ymmärtämään että kyseinen irstailija on eläin, vaan poliisit tulivat meille siinä käsityksessä että mieheni on se joka siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan!
Onneksi olin säilyttänyt naapurilta saamani kirjelappusen ja näytin sitä poliiseille. Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana.
Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa. Jonkin ajan päästä palasivat takaisin ja pahoittelivat väärinkäsitystä. Kihisin tietysti uteliaisuudesta ja yritin kysellä mitä naapurissa oli tapahtunut. Eivät kuitenkaan suostuneet kommentoimaan muuta kuin että asia on kunnossa. Toivottelivat vielä hyvää jatkoa ja läksivät.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 19:46:46
Nyt en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Tuohon vähän matkan päähän naapuritaloon muutti vuodenvaihteessa uudet asukkaat. Sen kummemmin ei ole tullut heidän kanssaan seurusteltua, kun tässä on metsääkin välissä. Muutamia kertoja tiellä törmäillessä on tervehditty.
Tänään oli sitten postilaatikkoon ilmestynyt viestilappunen jossa lukee näin:
Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee 'elintään' kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pinimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxxxxxxx.
Täytyy sanoa että nyt olen ihan mykistynyt! En tiedä pitäisikö tuohon viestiin vastata jotain ja mahdollisesti mitä? Lähettäisinkö takaisin lappusen, vai soittaisinko, vai menisinkö ihan käymään? Vai pitäsikö tässä pitää peräti puhuttelu tuhmalle namusetä-ruunalle, joka kieltämättä aika usein kyllä tuulettelee kikkeliään. Ainakin luulisin että siitä elimestä tässä on kyse. Tuskinpa poitsu siellä pernaansakaan on vilautellut.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 21:33:23
Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt illan mittaan naureskeltu tätä asiaa. Taidan mennä huomenna ihan käymään tuolla naapurissa, kunhan nyt yön yli mietin mitä sanoisin.
Mahtaa tosiaan uudet naapurit kesällä järkyttyä kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on sitten tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 3.4.08 14:59:39
No niin, täällä ollaan
Yritin tosiaan tuossa hetki sitten mennä naapuriin. Olin oikein psyykannut itseni keskustelemaan asiasta ihan vakavissani, jos tosiaan osoittautuisi ettei kysymys ole mistään pilasta. Edes jonkinlainen naapurisopu olisi kuitenkin mukava säilyttää.
Tuossa sitten tietä pitkin naapuria kohti kävelessäni aloin ajatella että: 'tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen(?) ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa munasta.' Alkoi taas naurattaa niin pahuksesti että oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun meinasi tulla kuset housuun. Kävin sitten vaan tarhassa heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi pyhästi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruu joka kerta sen nähdessään.
Taidan omalta osaltani jättää asian tähän ja kuulostella mitä tästä mahdollisesti seuraa. Täällä on kyllä ollut niin hulvattomia ideoita, että tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 4.4.08 21:04:08
No niin, eipä tämä juttu tähän loppunut, vaan ruunan kikkelin seikkailut jatkuvat edelleen.
Kävin tuossa kuuden maissa koiran kanssa pikaisella iltalenkillä ja kun palailin takaisin päin, törmäsin tiellä naapurin emäntään joka oli tulossa meiltä päin kamera kädessään.
Ei edes tervehtinyt, vaan ensimmäiseksi kysyä töksäytti, olinko saanut hänen laittamansa viestin? Myönsin saaneeni. Seuraavaksi tokaisi että: 'et sitten tainnut ottaa asiaa vakavasti kun et ole tehnyt asialle vieläkään mitään?' Vastasin siihen että: 'juu, en todellakaan ottanut vakavasti' ja hymyilin leveästi.
Naapurin emäntä alkoi selvästi hermostua ja rupesi paasaamaan että, ei tämä ole mikään naurun asia. Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille että kyseessä on umpisuoli!!!
Ja ymmärtäisin kyllä miten vakavasta asiasta on kyse jos minulla itselläni olisi lapsia... Ja sitä varten he olivat juuri muuttaneet maalle, että lapset saisivat kasvaa turvallisessa ympäristössä... Ja...ja...mitähän vielä, en edes
muista kaikkea kun tekstiä tuli kuin pyssyn suusta.
Lopuksi rouva vielä sanoi että hän aikoo ilmoittaa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena. Heristi vielä uhkaavasti sitä kameraansa ennen kuin alkoi kiukkuisin askelin kipittää tiehensä.
Aika harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt en kyllä osannut muuta kuin haavi ammollaan tuijottaa poistuvan rouvashenkilön perään. Tuo oli jotenkin niin kertakaikkisen absurdi tilanne, kun asia sinänsä on ihan naurettava, mutta toinen ilmiselvästi tosissaan siitä vaahtoaa. Koirakin oli ihmetellen pää kallellaan seurannut rouvan paasausta ihan sen näköisenä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään noin outoa. Eikä kyllä varmasti olekaan.
Mahtaa siinä poliiseillakin olla naurussa pitelemistä jos rouva ihan todella toteuttaa uhkauksensa.
Tässä sitä nyt sitten mielenkiinnolla odottelen milloin pihaan kurvaa mustamaija ja vie riettaan roikottelijan mennessään. Vai tyytyvätköhän poliisit vaan lätkäisemään ruunaan sakkolapun.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 7.4.08 13:04:12
Aina vaan hullummaksi menee! :O
Nyt on sitten poliisitkin käyneet. Hetki sitten läksivät pihasta ja heti täytyy tietysti päästä jakamaan tämä kaikkien kanssa .
Tosiaankin pihaan kurvasi mustamaija ja kaksi poliisia. Vähän huvittuneena ehdin ajatella että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla. Siinä vaiheessa kyllä jo pelästyin, koska mies oli lähtenyt jo aikaisin aamulla työmatkalle ja ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen että jotain on sattunut.
Kun siinä hetki puheltiin, niin kävi kuitenkin ilmi että naapurin rouva oli tosiaankin toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. Ilmoituksen vastaanottaja ei kuitenkaan ilmeisesti millään kyennyt ymmärtämään että kyseinen irstailija on eläin, vaan poliisit tulivat meille siinä käsityksessä että mieheni on se joka siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan!
Onneksi olin säilyttänyt naapurilta saamani kirjelappusen ja näytin sitä poliiseille. Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana.
Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa. Jonkin ajan päästä palasivat takaisin ja pahoittelivat väärinkäsitystä. Kihisin tietysti uteliaisuudesta ja yritin kysellä mitä naapurissa oli tapahtunut. Eivät kuitenkaan suostuneet kommentoimaan muuta kuin että asia on kunnossa. Toivottelivat vielä hyvää jatkoa ja läksivät.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Fingerporia jälleen.
Okei, Jarla piirtää osan stripeistä ihmisten vinkkausten peruusteella, mutta tarvitaan siinä vähän muutakin taitoa....
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
torstai 19. heinäkuuta 2012
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Lomalla
olen nyt siis lomalla. olen ollut tässä hätäisesti, pikaisesti pienllä maakuntamatkalla ympäri suomen. tällasena hellepäivänä poikettiin vilvoittelemassa pirtelöllä. vaatetuksenihan on oikein naisellinen; sandaalit, lahkeet kääritty housuista caprimittoihin, valkonen teepaita ja mustat rintaliivit, jotta varmasti näkyy paijan läpi. jostain syystä menin nurkan taakse, eli vessaan. peliautomaatilla oleva himopelaajamies tokas, että jos et kuitenkaan menis naistenvessaan.
katsoin miestä tiukasti silmiin ja tokasin takasin, että naistevessassa on kivempi asioija näin hädän sattuessa. mutta jos tarvetta on, niin kyllä mie voin tulla ravisteleen, mutta en pyyhi!
katsoin miestä tiukasti silmiin ja tokasin takasin, että naistevessassa on kivempi asioija näin hädän sattuessa. mutta jos tarvetta on, niin kyllä mie voin tulla ravisteleen, mutta en pyyhi!
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Ennenkuin hankit kesäkollin!
* Ennen kuin hankit miehen on sinun pohdittava tarkoin jaksatko pitää siitä huolta monta vuotta eteenpäin, sillä miehet eivät selviä luonnossa ilman omistajaa.
* Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki eivät kuitenkaan pidä niistä, jotkut voivat olla jopa allergisia niille.
* Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat. Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin eurooppalaiset rodut.
* Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava
vaatimuksia.
* Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin joissa tiedät olevan vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään koulutukseen.
* Varmista että mies on vieroitettu emostaan.
* Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä seikkoja.
* Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten omistajien jäljiltä pahoja tapoja.
* Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja rokotettavaksi. Vie mies kotiisi. Varmista että sillä on tarpeeksi juomaa ja ruokaa, jotta se pysyy tyytyväisenä.
* Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä.
* Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä puhettasi.
* Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki uusi mies.
* Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole rekisterissä, varaudu ongelmiin.
* Keskustele myös perheesi kanssa. Vaikka miehet ovat suloisia, kaikki eivät kuitenkaan pidä niistä, jotkut voivat olla jopa allergisia niille.
* Ennen miehen hankkimista mieti tarkoin minkä rotuisen miehen haluat. Karvan pituudessa, värissä ja luonteessa on huomattavia eroja rodusta riippuen. Yleisesti ottaen erilaiset suomenhörökorvat ja lapinseisojat on helpoin hankkia, mutta hieman vaikeampi kouluttaa kuin eurooppalaiset rodut.
* Mieti myös mihin käyttötarkoitukseen miehesi haluat. Jos haluat vain tavallisen kotimiehen makaamaan sohvallesi, kerjäämään ruokaa ja haukkumaan vieraita, kelpaa siihen parhaiten tavallinen suomalainen perusmies. Jos taas tarvitset näyttelymiehen, on myös ulkonäölle asetettava
vaatimuksia.
* Kun olet tehnyt päätöksen miehen hankkimisesta, sinun on otettava selvää mistä saat haluamasi miehen. Ota yhteyttä perheisiin joissa tiedät olevan vapaita miehiä ja tee varaus. Käy tapaamassa miestä ja hänen perhettään ennen lopullista päätöstä, sillä perheolosuhteet vaikuttavat myöhempään koulutukseen.
* Varmista että mies on vieroitettu emostaan.
* Kysy miehen kasvattajilta miehen ruokintaohjeita ja muita tärkeitä seikkoja.
* Voit hankkia myös hylätyn miehen, mutta sillä voi olla edellisten omistajien jäljiltä pahoja tapoja.
* Kun olet löytänyt sopivan miehen, vie se lääkärille tarkastukseen ja rokotettavaksi. Vie mies kotiisi. Varmista että sillä on tarpeeksi juomaa ja ruokaa, jotta se pysyy tyytyväisenä.
* Koulutus on parasta aloittaa yksinkertaisista asioista, kuten sisäsiisteydestä. Ankarasta koulutuksesta huolimatta kaikki miehet eivät kuitenkaan opi sisäsiisteiksi. Oven avaaminen ja kukkien tuominen ovat hankalia temppuja, jotka onnistuvat vain valioyksilöiltä.
* Vaikka miehet näyttävätkin kuuntelevan sinua, ne eivät kuitenkaan ymmärrä puhettasi.
* Jos mies karkailee, kokeile aidata piha tai käyttää talutushihnaa. Useimmat eivät kuitenkaan suostu jälkimmäiseen. Jos karkailu jatkuu, hanki uusi mies.
* Huomaa, ettei kaikkia miehiä kannata käyttää siitokseen. Siihen kelpaavat vain rekisteröidyt miehet. Jos kuitenkin haluat pentuja eikä miehesi ole rekisterissä, varaudu ongelmiin.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Kympillä hyvää
Eräänä päivänä Pikku-Kalle alkoi ihmetellä, että missä ihmeessä isä käy aina perjantai-iltaisin, viipyy pari tuntia ja on kotiin tullessaan aina hyväntuulinen. Seuraavana iltana Kalle päätti salaa seurata isää, että arvoitus ratkeaisi. Isä puikkelehti sataman pikku kortteleissa ja Kalle seurasi perässä, kunnes pujahti yhdestä ovesta sisään. Kalle pani oven muistiin. Kun isä tuli kotiin, kysyi Kalle: “Missäs olit? Näin, missä kävit, mikä paikka se on?” Isä vastasi nolona, että se on sellainen paikka, jossa saa kympillä hyvää. Kalle päätti mennä seuraavana iltana yksin katsomaan, koska oli säästänyt vähän viikkorahoja. Kun Kalle astui ovesta sisään, oli vastassa toinen toistaan upeampia alan naisia ja he ihmettelivät, mitä pikkupoika teki sellaisesssa paikassa. Kalle sanoi, että oli kuullut, että täältä saa kympillä hyvää. Naiset supisivat hetken keskenään ja päättivät antaa Kallelle kymmenen marmeladivoileipää, jotka Kalle söi ja maksoi kympin. Kotiin saavuttua, isä kyseli, missä Kalle oli ollut. Kalle sanoi, että hän kävi siellä samassa paikassa hakemassa kympillä hyvää. Isä oli aivan kauhuissaan, mutta Kalle jatkoi tarinaansa: “Yhdeksän minä jaksoin tosta noin vaan, mutta kymmenennettä vain nuolin.
perjantai 6. heinäkuuta 2012
tiistai 3. heinäkuuta 2012
Tästä olis vissiin pitäny loukkaantua?
Tänään oli erittäin pitkästä aikaan ERITTÄIN hankala työpäivä. Vaikka oli tekemistä, mutta työvuoro tuntui kestävän ikuisuuden, eikä mikään tuntunut auttavan jaksamaan tai tuonut edes hetken piristysä. Ei ollut edes söpöjä tai muutoin vain tiirailtavia liikenteessä. Joten tuntui olevan tavallistaki tylsempi työpäivä. Joten ketutti, harmitti ja potutti. Eikä ketään, jonka kanssa olis edes säästä valittanu. Joten ajoissa jo päätin, että tänään sallin itselleni pienen hairahduksen ja poikkean pirtelöllä. Työvuoroni jälkeen ei ole kovin montaa paikkaa missä voin haluni tyydyttää, mutta kirkkainlielin menin vakiopaikkaani.
Sieltähän löytyy niitä, joitten kanssa voi höpistä niitä näitä. Tuttava "kolli" naureskeli nähneensä minut töissä ja pahoitteli, että olin saanut nauttia taas pitkästä aikaa "juoppovuorosta". Seuraavassa sivulauseessa sain kuulla, että mulla on pienemmät tissit kui hänellä. Kysyin "kollin" kuppikokoa, mutta siihen en saanut vastausta, mutta vastatarjouksena ehotettiin menoa pihalle tekemään "pientä" vertailua. En ihan vielä ollut valmis siihen, kun tuosta kelkkahaalarista ei ole vielä raskinut tälle kesälle luopua...... ;)
Sieltähän löytyy niitä, joitten kanssa voi höpistä niitä näitä. Tuttava "kolli" naureskeli nähneensä minut töissä ja pahoitteli, että olin saanut nauttia taas pitkästä aikaa "juoppovuorosta". Seuraavassa sivulauseessa sain kuulla, että mulla on pienemmät tissit kui hänellä. Kysyin "kollin" kuppikokoa, mutta siihen en saanut vastausta, mutta vastatarjouksena ehotettiin menoa pihalle tekemään "pientä" vertailua. En ihan vielä ollut valmis siihen, kun tuosta kelkkahaalarista ei ole vielä raskinut tälle kesälle luopua...... ;)
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Näistä mieskin tykkää.....??
No, sehän ei tietysti ole mitenkään yllättävää, että olen tähän aikaan päivästä menossa kohti työmaata. Pienestä vesisateeata ei nyt kiusaa ole, joten fillaroin työpaita auki ABC:n kautta hakemaan työvälinettä.
Luonnollisen tarpeen yllätettyä poikkesin jälleen pitkästä aikaan vessaan. Sain jo mennessäni hieman hitaita katseita, mutta ei se minun matkaa koppiin yhtään hiastanu. Tullessani pesemään käsiä, niin suurinpiirtein ikäiseni nainen tokas minun eksyneen väärään vessaan. Kun työpaitani oli auki, paidannhelma repsotti housujen ulkopuolella ja alla oli ihan tavallinen teepaita. Samalla, kun suuni aukeni muodostakseen ääntä, niin nousi teepaita ja tulin sitten sanoneeksi: "Näistä muuten ukkoski tykkää!"
Aivanko joku olisi jäänyt hieman hämmentyneenä vessaan......? Toivottavasti ei nyt avioerotilasto kasva....
Aivanko joku olisi jäänyt hieman hämmentyneenä vessaan......? Toivottavasti ei nyt avioerotilasto kasva....
perjantai 22. kesäkuuta 2012
Muisto viimeyöltä
Kun makaan sängyssäni ja muistelen viime yötä, tunnen halua puristaa sinua. Tulit luokseni odottamatta viileässä yössä ja se mitä tapahtui välillämme pyörii mielessäni vieläkin. Sinä laskeuduit alastomalle keholleni, nälkäisenä, imit minua kunnes lopulta nukahdin. Aamulla vierailustasi oli jäljellä muisto ja jäljet lakanoissa. Ensi yönä odotan sinua valveilla ja valmiina.
SAATANAN HYTTYNEN!
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Lisätienestejä hankkimaan?
Satuinpahan vähän kiireessä lukemaan sähköpostin. Yllätys oli aikamoinen, kun mies lähestyi ja ehotti pietä lisätienestiä työni oheen. Hän olisi halunnut ostaa käytettyjä alushousujani. Mies olisi valmis maksamaan reilu parikymppiä vuorokauden jalassa oleista alushousuista. Plus postikulut.
Okei, joillakin voi olla fetissejä mitä kummallisimpiin (?) asioihin. Olen ihan väärä henkilö tuomitsemaan ja ruotimaan niitä, mutta.... En oikein tiedä miten tuollaseen pitäisi suhtautua? En kokenut, että ehdotus olisi loukannut minua, mutta deletoisko viestin ja jättäis asian siihen. Tai ei sitä voi jättää, kun kyseinen mies on tämän blogin kautta löytänyt sähköpostiosoitteeni, joten hän todennäköisesti jossain vaiheessa poikkeaa lukemaan uusista "seikkailuistani". Mutta..... En oikein tiedä..... Perv....?
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Kevättä rinnassa?
Ilmeisesti joillakin on kevättä rinnassa ja kauhea kiire, kun olivat jättäneet työväliseeni jotain.... Tarpeellista?
Tämän löydöksen tehtyä, mulla oli huvia ainakin hetkeksi aikaa.
sunnuntai 29. huhtikuuta 2012
Yllättävä tapaaminen
On tässä viimeisen blogipäivityksen jälkeen sattunut ja tapahtunut, mutten jostain syystä nyt hirveesti ole jaksanut panostaa kirjoitustyöhön. Mutta joo. Palaan samantien tähän keskiviikkoiltaan. Tämä on oikeastaan "pakko" jakaa samantien julkisuuteen.
Olin jo viettämässä viimeistä taukoa; olin jo käynyt tankilla ja päätin mennä hakemaan juotavaa tietyltä "huoltoasemalta". Tottakai poikkesin vessaan samalla reissulla. Korvissani suhisi jo muutekin ja päätäkin särki poikkeuksellisen paljon, joten en ensin kiinnittänyt vessassa mihinkään huomiota.
Sitten aloin kuuntelemaan tarkemmin sitä "outoa", epätasaista hengitystä. Sekunnin murto-osan kuuntelun jälkeen jostain läheisestä kopista kuulin miesäänen sanovan melko hiljaisella äänellä: "Äkkiä, äkkiä. Ota se!" Kirosin mielessäni, että tämäkin piti vielä tapahtua ja juuri tänään. Päätin poistua mahdollisimman rivakasti pois vessasta. Olin vielä käsiä kuivaamassa, kun yhden kopin ovi aukeni rytinällä ja mies kompuroi housut nilkoissa takaperin pois kopista. Hienon voltin taaksepäin kerien kaveri teki, lyöden päänsä vastakkaisen kopin oveen. Avonaisesta vessankopista ilmaantui erittäin hätääntynyt nainen omia housujaan nostellen ja kysellen mieheltä vammoja. Kumpikin kyllä huomasi minut siinä rytäkässä ja olivat "hiukkasen" noloina ja erittäin punaisina. Miehen noustessa ja kiskoessa housuja ylös, hän sanoi olevansa kunnossa. Nainen tarkisti mieheltä niskan ja pään seudun ja ilmoitti, ettei avohaavoja ainakaan näy. Kysyin ihan varmuuden vuoksi, että tuliko suurempia vammoja, että tarviiko tilata hoitohenkilökuntaa tai paikan henkilökuntaa. Kaikki oli heidän puolesta ihan kunnossa, he eivät missään tapauksessa halua paikanpäälle enää muita. He eivät halua selittää tapahtunutta. Vaikkei mies saanutkaan haavaa päähänsä, niin kyllä hän sai aikamoisen tällin kuitenkin. Toivottavasti menee tarkistuttamaan päänsä. Mutta olihan se kieltämättä vähän yllättävää...Mutta ompa ainakin turvaseksi saanut uuden merkityksen: pane se ovi lukkoon, ettei tule ylimääräisiä vammoja.
Sitten aloin kuuntelemaan tarkemmin sitä "outoa", epätasaista hengitystä. Sekunnin murto-osan kuuntelun jälkeen jostain läheisestä kopista kuulin miesäänen sanovan melko hiljaisella äänellä: "Äkkiä, äkkiä. Ota se!" Kirosin mielessäni, että tämäkin piti vielä tapahtua ja juuri tänään. Päätin poistua mahdollisimman rivakasti pois vessasta. Olin vielä käsiä kuivaamassa, kun yhden kopin ovi aukeni rytinällä ja mies kompuroi housut nilkoissa takaperin pois kopista. Hienon voltin taaksepäin kerien kaveri teki, lyöden päänsä vastakkaisen kopin oveen. Avonaisesta vessankopista ilmaantui erittäin hätääntynyt nainen omia housujaan nostellen ja kysellen mieheltä vammoja. Kumpikin kyllä huomasi minut siinä rytäkässä ja olivat "hiukkasen" noloina ja erittäin punaisina. Miehen noustessa ja kiskoessa housuja ylös, hän sanoi olevansa kunnossa. Nainen tarkisti mieheltä niskan ja pään seudun ja ilmoitti, ettei avohaavoja ainakaan näy. Kysyin ihan varmuuden vuoksi, että tuliko suurempia vammoja, että tarviiko tilata hoitohenkilökuntaa tai paikan henkilökuntaa. Kaikki oli heidän puolesta ihan kunnossa, he eivät missään tapauksessa halua paikanpäälle enää muita. He eivät halua selittää tapahtunutta. Vaikkei mies saanutkaan haavaa päähänsä, niin kyllä hän sai aikamoisen tällin kuitenkin. Toivottavasti menee tarkistuttamaan päänsä. Mutta olihan se kieltämättä vähän yllättävää...Mutta ompa ainakin turvaseksi saanut uuden merkityksen: pane se ovi lukkoon, ettei tule ylimääräisiä vammoja.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Yön kysymys
Olen nyt menossa junalla
kohti etelää ja yön pitkinä tunteina makuupaikalla ajatukset risteili
minne sattuu.... Mutta yksi kysymys putkahti nurkan takaa esiin ja se
jäi vähän kielenkantoja pyörittelemään.... Julkisissa kulkuvälineissä on
vessoja, joita ei ole eritelty erikseen miehille ja naisille. Jokainen
käy niissä vuorotellen. Mutta sitten, kun oveen ilmestyy kuvake tai
teksti sukupuolesta, niin siitä nousee aina pieni kohu, joku eksyy tai
"eksyy" "väärän" sukupuolen vessaan???? Itsekin olen muutaman kerran
mennyt tarkoituksella miesten vessaan, kun naisten vessaan oli
tolokuttoman pitkä jono ja miesten vessaan ei puolestaan jonoa
laisinkaan. Mielenkiintoisia katseitahan se toi, mutta eipä yksikään
mies ole vielä minua vessasta ajanut poiskaan.... <3<3
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Nesteessä.....
Olen taas jonkin aikaa
viihtynyt tässä suuresti rakastamassani iltavuorossa. Viimeisen viikon
aikana kaikki eivät ole menneet ihan putkeen, mutta torstaina tuli taas
vähän iloa pintaan. Menin käymään poikkeuksellisesti Nesteellä kahville
tauon aikana. Ennen kahvin ostamista mulla oli kauhea kiire vessaan.
Joku ennen minua käynyt oli tehnyt vessassa raskaustestin. Ainakin
roskiksessa päällimmäisenä oli avattu raskaustestipaketti ja
ohjelappunen oli taiteltu avoimeksi. Eihän siinä mitään kummallista ole,
mutta..... Olin jo pesemässä käsiäni, tuli vessaan noin 70-vuotias
nainen, joka heti perääntyi muutaman askeleen ja sanoi:
"Tämähän on naisten vessa."
Jostain kumman kumman syystä osoitin roskista ja totesin rauhallisesti:
"Harva mies tuota tarvitsee."
Peilin kautta tuli vilkaistua mummelin ilmettä ja mulle tuli kiire poistua vessasta.
Jostain kumman kumman syystä osoitin roskista ja totesin rauhallisesti:
"Harva mies tuota tarvitsee."
Peilin kautta tuli vilkaistua mummelin ilmettä ja mulle tuli kiire poistua vessasta.
keskiviikko 29. helmikuuta 2012
Kesäksi bikini kuntoon????
1. Bikinikuntoon hetkessä!
- Ota vaatteet pois. Pue bikinit päälle. Valmis!!!
2. Eroon menneisyyden painolasteista!
- Lopeta märehtimästä menneitä heti paikalla.
3. Vähennä työtaakkaasi!
- Kieltäydy tekemästä enempää kuin pystyt. Piste.
4. Tee miehestäsi unelmiesi mies!
- No hei, pientä rajaa. Ei tule onnistumaan, lopeta yrittäminen.
UUTTA KEVÄÄSEEN
Hiukset
- Osta marketista vaalennusväri ja pidä sitä liian vähän aikaa päässäsi.
Saat kivan keväänkeltaisen hiussävyn. Sopii myös pääsiäisen tunnelmaan.
Vaatteet
- Leikkaa farkkujen lahkeesta 20 senttiä pois.
- Tadaa, kevätcaprit!
Sisustus
- Pese ikkunat. Paitsi jos et jaksa, niin älä pese.
Ruoka
- Keväällä on ihana ostaa parsaa. Parsanippu säilyy jääkaapissa pari
viikkoa ja sitten sen voi kätevästi laittaa biojätteeseen.
Meikit
- Tänä keväänä muotia ovat kirkkaat värit. Niin kuin viime keväänä. Ja sitä
edellisenä. Se viisi vuotta vanha oranssi luomiväri on siis ihan hyvä.
Näin helppoa se on, eikö? Ihanaa oloa uudistuneelle minällesi!
Ja vielä lopuksi:
Siskot, älkää murehtiko ikääntymistänne.
Ne on munat, jotka pilaantuu, ei kanat.
2. Eroon menneisyyden painolasteista!
- Lopeta märehtimästä menneitä heti paikalla.
3. Vähennä työtaakkaasi!
- Kieltäydy tekemästä enempää kuin pystyt. Piste.
4. Tee miehestäsi unelmiesi mies!
- No hei, pientä rajaa. Ei tule onnistumaan, lopeta yrittäminen.
UUTTA KEVÄÄSEEN
Hiukset
- Osta marketista vaalennusväri ja pidä sitä liian vähän aikaa päässäsi.
Saat kivan keväänkeltaisen hiussävyn. Sopii myös pääsiäisen tunnelmaan.
Vaatteet
- Leikkaa farkkujen lahkeesta 20 senttiä pois.
- Tadaa, kevätcaprit!
Sisustus
- Pese ikkunat. Paitsi jos et jaksa, niin älä pese.
Ruoka
- Keväällä on ihana ostaa parsaa. Parsanippu säilyy jääkaapissa pari
viikkoa ja sitten sen voi kätevästi laittaa biojätteeseen.
Meikit
- Tänä keväänä muotia ovat kirkkaat värit. Niin kuin viime keväänä. Ja sitä
edellisenä. Se viisi vuotta vanha oranssi luomiväri on siis ihan hyvä.
Näin helppoa se on, eikö? Ihanaa oloa uudistuneelle minällesi!
Ja vielä lopuksi:
Siskot, älkää murehtiko ikääntymistänne.
Ne on munat, jotka pilaantuu, ei kanat.
perjantai 17. helmikuuta 2012
Kuski/apukuski
Apukuski -Anna minunkin välillä ohjata.
Kuski -En muuten anna, se on minun vuoro nyt.
Apukuski -Anna nyt ees mun ohjata tuo tunnelin kohta, kato siis tällei.
Kuski -Näpit irti siitä ratista... Nyt se herran jumala irtos, anna se äkkiä takasin.
Apukuski -Älä nyt pikku asioista tressaa. Eilenkin hirvee jurputtaminen niistä jarruneste määristä vaikka mä tarkastin ne vasta pari vuotta sitten.
Siinä on rattis ja pie myös tunkkis.
Kuski -Nyt tää ratti ei mene enää paikoilleen. Tarkastithan sä sitten sen jarrunesteen määrän eilen.
Apukuski: No tarkastin, tarkastin siellä varastolla. Monta litraa sitä näytti olevan.
Kuski: Niin, niin, mutta lisäsitkö sä sitä tähän autoon.
Apukuski: Ai tähänkö sitä käytetä...
Kuski -En muuten anna, se on minun vuoro nyt.
Apukuski -Anna nyt ees mun ohjata tuo tunnelin kohta, kato siis tällei.
Kuski -Näpit irti siitä ratista... Nyt se herran jumala irtos, anna se äkkiä takasin.
Apukuski -Älä nyt pikku asioista tressaa. Eilenkin hirvee jurputtaminen niistä jarruneste määristä vaikka mä tarkastin ne vasta pari vuotta sitten.
Siinä on rattis ja pie myös tunkkis.
Kuski -Nyt tää ratti ei mene enää paikoilleen. Tarkastithan sä sitten sen jarrunesteen määrän eilen.
Apukuski: No tarkastin, tarkastin siellä varastolla. Monta litraa sitä näytti olevan.
Kuski: Niin, niin, mutta lisäsitkö sä sitä tähän autoon.
Apukuski: Ai tähänkö sitä käytetä...
lauantai 14. tammikuuta 2012
perjantai 6. tammikuuta 2012
Vuoden ensimmäinen
Olin taas "pitkästä"
aikaan menossa iltavuoroon. Perinteeksi viimeaikoina on käydä eräässä
tietyssä kaupassa matkan varrella. Samalla on ollut helppo poiketa
kaffellakin.
Kaupassa hieman venähti enemmän aikaa kuin oli tarkoitus ja jostain kumman syystä tuli hieman kuuma, joten aukaisin toppatakin vetskarin kokonaan. Ennenkuin lähdin viimeiselle etapille kävelemään kohti työvälinettä, poikkesin tietysti vessaan. Vessassa oli isoäiti, äiti ja kaksi lasta. Toinen lapsista istui vessanpytyllä, siis kopin ovi oli auki ja lapsen äiti oli oven pielessä. Kävelin reippaasti ohi, asiaan sen kummemmin kiinnittämättä huomiota.
Kun lukittauduin omaan koppiin, niin kuulin lapsen kysyvän oikein ponnekkaasti ja kirkkaasti: "Äiti, oliko tuo setä?" "Ei, kyllä se oli täti," kuului naisen ääni huomattavasti hiljasemmalla äänellä. Kivahan sitä oli siellä vessassa yksinään hymyillä asialle.......
Kaupassa hieman venähti enemmän aikaa kuin oli tarkoitus ja jostain kumman syystä tuli hieman kuuma, joten aukaisin toppatakin vetskarin kokonaan. Ennenkuin lähdin viimeiselle etapille kävelemään kohti työvälinettä, poikkesin tietysti vessaan. Vessassa oli isoäiti, äiti ja kaksi lasta. Toinen lapsista istui vessanpytyllä, siis kopin ovi oli auki ja lapsen äiti oli oven pielessä. Kävelin reippaasti ohi, asiaan sen kummemmin kiinnittämättä huomiota.
Kun lukittauduin omaan koppiin, niin kuulin lapsen kysyvän oikein ponnekkaasti ja kirkkaasti: "Äiti, oliko tuo setä?" "Ei, kyllä se oli täti," kuului naisen ääni huomattavasti hiljasemmalla äänellä. Kivahan sitä oli siellä vessassa yksinään hymyillä asialle.......
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)