Vain ja ainoastaan mulle käy näin?

Eipä tässä viimeaikoina hirveästi ole ollut sellaista äksöniä, josta olisi tullut tarve julkisesti infomeerata kettään.
Olenpahan ollut taas tällä viikolla tuossa rakkaassa iltavuorossa. Ei siinä vuorossa mittään vikkaa ole, eipä näe kuin pari kertaa rakkaan duunikaverin jossain mutkassa ja loppuillan saa pöristä pitkin poikin pitäjää melkein yksikseen lauleskellen.

Eilen ja tänään olen työvuoron aikana pitänyt taukoja tähän asti itselleni täysin poikkeavassa paikassa. Lähempänä vuoroni alkupistettä olevalla huoltoasemalla. Saa auto seisoa pitempään ja mulle kertyy enemmän "tarpeellisia" taukominuutteja! Eipä tämä paikka tämänkään jälkeen kuulu minun suosikkipaikkoihin; noin muutoinkaan. Eikä vuosikymmeniä sitten kuulleita juorujakaan pysty täysin sivuuttamaan.... Kyseisen paikan vessasta olen tainnut kuulla vihjailevaan sävyyn silloin aikanaan, mutta....... vuodet ovat vierineet ja aika kullannut muistot (tai jotain siihen suuntaan).

Tänään sitten uskaltauduin viimein ja vihdoin poikkeamaan pienelle istunnolle, kun suurena vaarana olisi ollut, että silmäni olisi alkaneet kellertämään ennen seuraavaa taukoa.
Eksyessäni naisten vessan ovelle, tempaisin oven auki tavallista reippaammalla otteella; melkein lähti ovi pois saranoilta. Mutta vessan puolelle katsoessani, mulla tuli kauhea kiirus saada ovi takaisin kiinni. En tainnut niinkään järkyttyä siitä mitä se mies siellä teki, vaan taisin enemmänkin järkyttyä siitä kuinka karvanen mies voi olla. Ei sillä miehellä juurikaan hiuksia ollut, eikä partaakaan.... Mutta ne kaikki oli tainnut kasvaa moninkertaisesti vatsan ja nivusten seudulle.

Tästä näystä taidan nähdä useampaan otteeseen painajaisia. Taidan mennä kysymään rakkaalta päälliköltä, että olisko mitään mahdollisuutta saaha työsuhdepamppersseja, niitä oikein imukykyisiä (väh. 10-15 kiloon asti)! Eipä tarvis ottaa riskiä seuraavanlaisesta näystä; jos joku muukin haluaa harrastaa seksiä itsensä kanssa julkisessa vessassa.
Kyllä tässä varmaan on riittävästi aihetta saaha pitempi sairausloma ja useammaksi vuodeksi terapiaa...

Tätä se on

Jostain kumman syystä tämä on pitänyt viimeaikoita tavallista paremmin paikkaansa. 

On se vaan niin kiva tietää!

Usein kasvatan luottamusta uuteen ihmiseen pikku hiljaa. Harvaan ihmiseen olen luottanut täysin ensi hetkestä  lähtien. Eikä tämäkään tapaus ole ainutkertainen, joten ajan saatossa olen uskaltanut luottaa ja kertoa erittäin arkoja, henkilökohtaisia asioita. Ei minua se niikään haittaa ja häiritse, vaikka olisi juttujani eteenpäin kertonutkin, mutta.......... Olisi ainakin kylän muilla juorukelloilla paljon puhuttavaa, jos kaikki kertomani tarinat ovat sellaisenaan mennyt eteenpäin. Osasta tarinoista saattaisi tulla aikamoisia legendoja, joista osa pitäisi "vain" väriteltyinä tarinoina. Onhan tällä kaverilla kuulemma tapana ollut muutenkin värittää ja höystää tarinoita, vaikka kuulijan omaksi murheeksi on jäänyt pohtia, että mistä löytää tarinan totuudensimenen. Vaikka kyseiselle henkilölle kertomani jutut itsestäni on täysin tosia, niin hän joka ei minua tunne, ei täysin toteta ota niitä tarinoita, on ne jutut sen verran uskomattomia.

Mutta nyt kun selvisi, että hän kertonut mulle toista ja toisaalle saman tarinan ihan eri versiona, niin pettymys on erittäin syvä. Olen eritäin loukkaantunut. On kehdannut valehdella päin näköä; kaikesta pätellen. En nyt jokaista juttua ja tarinaa ole edes halunnut varmistaa; onhan ne olleet loistavia juttuja ja tarinoita, mutta joidenkin tarinoitten kohdalla ne puolitotuudet/ -valheet tulevat joka tapauksessa ilmi. Ennemmin tai myöhemmin. Valitettavasti. Ja kun tässä tapauksessa juttu on muuttunut ihan totaalisesti; kova on ollut yritys selittää musta valkoiseksi.
Mutta onpahan tullut selville, että tyyppi haluaa antaa itsestään kiltin, luotettavan, mukavan, suorapuheisen kaverin leiman. Mutta joo....

Eipä tarvi ainakaan tämän jälkeen tyyppiin luottaa. Ei missään asiassa.