Näin Turussa (ja varmaan monessa muussakin paikassa)

Käväisin tänään turkulaisella aakkos asemalla tankkaamassa sotaratsuni ja piti ostaa kahvia ja paperossia mutta..... kun tankkasin huomasin vanhan pariskunnan autonsa kanssa kiertävän mittareita. Lopulta vanha herrasmiehen näköinen abaut 80v mies lähti kepin kanssa kävelemään huonon näköisesti sisälle tuonne autoilijoiden mekkaa jossa on heset ja ynnä muut systeemit. Menin sisälle jonottamaan ja siinä vanha herra olikin minua ennen jonossa. Kuin sattumalta huomasin että miehen kädet tärisivät hirveästi. No kun olen hieman kaksimielinen niin aattelin et onneks ei oo tollasta tärinää kätösissä. Muuten vaimon kannssa intiimit hetket olisi vähissä kun aina kun menee pissalle on pikkuiset kaljakuskin alut idon takakannessa. Ajatukseni katkesi kuin supikoiran niska pösön puskuriin kun jono liikahti ja tuli miehen vuoro. Mies kysyi myyjältä voisiko joku tulla auttamaan tankkauksen kanssa kun hän ei osaa käyttää kortti/seteliautomaattia. Nais myyjä kassalla huutaa mies myyjälle että ehtiikö tankkaamaan. Mies myyjä takaisin kovalla äänellä. Tämä on itsepalveluasema! Nais myyjä aika ynseästi herralle nyt ei ktään ehdi auttamaan. Näin silmissäni pitt bull terrierin, kellopeliappelsiinistä pätkän, vaimoni vihaisena, hui helvetti en nyt sentään niin vihainen ollut. Koputin vanhaa herraa olkapäälle ja samassa nais myyjä minulle. Tämä herra oli ensin. Sanoi myyjälle kauniisti ja rauhallisesti. Luulen että voin auttaa tätä herraa enemmän kuin te. Täällä myydään pullaa, pillua, piimää mutta palvelua ja polttoainetta ei. Samalla kahvi takeway kupissa jäi tiskille ja sanoin ostavani ne muualta. Sanoin miehelle että voin auttaa tankkauksen kanssa jos vain haluaa. Kun lähdimme miehen kanssa mittareille myyjän pöllähtäneen ilmeen saattelemana ulos pari muutakin ihmistä lähti jonosta ilman ostoksia. Kiitos heille tuesta. Kun tankkasin pappa kertoi tankkaavansa kolmatta kertaa tänä vuonna. Oli pakko tankata kun piti lääkäriin mennä. Hanttarin penkillä miehen vaimo oli niin huonokuntoisen näköinen että piipaa kyytikään ei olisi ehkä ollut kaukana. Tai mistä mä tiedän mut siltä näytti. Mies oli kiitollinen ja itse sai hyvänmielen. Ihmettelen kun tuolla huoltamolla tilaat ruokaa niin joku nainen kellä on hiukset, huulet ja silmät maalattuina tuo särvintä pöytään perse keikkuen ja haravan piikin pituisia ripsiä heilutellen terveille, raavaille miehille ja naisille mutta niille jotka tosissaan sen palvelun tarvii niin niille ei. Luulen että mulla ei oo asiaa tuolle aakkos asemalle mutta en kyllä enää menekkään se on vissi. Nyt kun on salilla lyhyen työpäivän jälkeen pumpannut läskit pinkeeks ja mieli tuosta asiasta ei enää nostata verenpainetta on hyvä jäädä miettimään sitä käsien tärinää.

Naisia liikenteessä

Eeva: Voi ei, tässä tuulilasissa on taas tällanen lappu. Tämä on jo kolmas tänään.
Maisa: Ne on jotain joutavia mainoksia. Pistetään se tuohon viereiseen autoon.
Eeva: Laita nää loputkin laput siihen, niin mä pääsen niistä eroon. Sitten lähetään, tytöt. Oops, mikäs siellä rysähti?
Paula: Mä luulen, että sä peruutit tohon takana olevaan autoon. Siinä peruutuspeilissä on varmaan jotain vikaa. Mulla oli ihan sama juttu viime vuonna.
Eeva: Hyvä että se selvis. Mä oon ihmetelly, miks mulle käy joka kerta Prisman parkkipaikalla tälleen. Huomenna mä otan peilin mukaan ja vien sen huoltoon.
Maisa: Ota samalla öljytikku mukaan ja vaihda se uuteen.
Eeva: Minkä takia? En mä ole ikinä tullut ajatelleeksi, että se pitäis vaihtaa.
Maisa: No sen verran mäkin tiedän autoista! Öljytikut kuluu nopeesti. Ne ei sitten enää yletä öljyyn ja sä et tiedä, miten paljon sitä on.
Paula: Kyllä autot on sitten hankalia kapistuksia. Mutta mä oon kyllä edistyny kovasti niiden kanssa. Mä saan meidän mersun ajetuksi talliin jo melkein kokonaan.
Eeva: Hitsi, nyt rupee satamaan lunta! Lumisateessa on tylsää ajaa. Ja tässä autossa ei kuulemma pala edes jarruvalot.
Maisa: Sun pitää ostaa ens kerralla punaista öljyä. Sitten näkyy jarruvalot ja vilkut paremmin.
Paula: Aatu sanoo mulle aina, että jos lumisateessa ei nää ajaa, niin on parasta seurata lumiauraa. Sitten kerran mä aloinkin seurata yhtä lumiauraa, kun pyrytti niin sakeesti. Mä seurasin sitä varmaan tunnin verran, kun se sit pysähty ja se kuski tuli kysyyn, et mikä mulla oli hätänä. Se oli saanu aurattua Citymarketin parkkipaikan ja oli sit menossa Prisman parkkipaikalle. Oli se hyvä, et mä sain selville, missä mä oon.
Maisa: Toi on muuten hyvä neuvo.
Paula: Prismasta puheen ollen mä kävin eilen siellä etsimässä Aatulle synttärilahjaa. Se haluais sellaset autoilijan hanskat.Myyjä kysy, mikä Aatun numero on ja onneks mä muistin, että se on HFK-766. Mutta kyllä oli surkee valikoima, kun en mä sit kuitenkaan löytänyt oikeeta kokoo.
Eeva:Kauheeta, hiljennä vähän! Nyt oltiin vähällä ajaa tuon rekan kylkeen!
Maisa:Eeva, sinähän olet itse ajamassa!
Eeva:Ai niin olenkin! Miten mä en yhtään huomannut!

Tosi tarina

Sattuipa kerran Levillä Helsingin herrat keskustelivat paikallisen Lapin miehenkanssa ärsyttääkseen häntä. Keskustelumeni jotenkin tähän malliin.
- Sinä et varmaan ole käynyt Helsingissä?
- Jo vain, olen mie käyny siellä.
- Kävitkö katsomassa korkeita taloja?( heh heh)
- En vainkhan käyny
- Kävitkö katsomassa autoja?
- En käyny niitäkhän kattomasa.
- Kävitkö maksullisissa naisissa? ( ja nyt alkoi lapinmiehen otsasuoni pullistua)
- En vainkhan, mutta ko kysyt kerran niin kerron miksi sinne menin. Lähin kattomhan minkälaisia on etelänmiehet ko lähettävät vaimonsa tänne laphiin kaksi kertaa vuojesa lapinmiesten naitavaksi.

Paitaostoksilla

Menin sitten pitkästä aikaan paitaostoksille. Tai oikeastaan hain itselleni sopivaa "käsilaukkua", johon mahtuisi lompakko (miljoona korttineen ), tabletti, puhelimen autolaturi ja mahdollisesti myös navigaattori. Ja kun sen pitäisi olla melko näppärän kokoinen, mallinen ja helppo kuljettaa tällaisessa liikkuvassa työssä. Mutta ei. Ei löytynut sopivan kokoista koko kaupungista. Kivan mallisia kyllä löytyi, mutta liian pieniä tai suuria, rumia tai muuten vain käytössä mahottomia.
Sitten sain älynväläyksen ja painuin sitten vaatekauppaan, josta tiesin löytäväni sopivia kauluspaitoja. Tiedän kylläkin, että kauppa on kylläkin tunnettu miesten vaatteista, mutta ei sillä ole väliä, kun koko- ja värivalikoimaa riittää.
Myyjänä oli sellainen kaikkea mahollista lisäostettavaa tyydyttävä melko nuori nainen; olisi ollut tarjolla kravattia, sukkia ja boksereita ja tietysti halvalla ja isoja kokoja. Se tyrkyttäminen sai pikkasen lämön nousemaan, joten vähän ilkeästi tuli töksäytettyä: "Joo. En tarvi boksereita, mutta hyville rintaliiveille olisi tarvetta."
Myyjä helahti kassan takana ihan kirkkaan punaiseksi. Ja ihan hiljaa rahasti kahdesta kauluspaijasta.