Ei tässä taas vähään aikaan mitään suurempia ole sattunut ja tapahtunut, jollei sitä lasketa, että otin parin päivän kestävät kilarit. Kun pienet vihjeet ei auta, niin ei se näytä olevan muuta vaihtoehtoa kuin potkia munille, jotta saisi sosiaaliset suhteet hoidettua kuten myös muut harrastukset
Mutta asiaan....
Olen saanut nauttia puolisen vuotta uudesta naapurista. Ja erittäin nopeasti tuli selväksi, että naapurin rouva on hieman uteliampaa sorttia. Olen useampaan otteeseen huomannut sen, kuinka verhot heilahtaa, kun joku saapuu pihaan (etenkin ilta-aikaan). Ja/tai asunnon ovi aukeaa siinä vaiheessa, kun hissin ovi aukeaa. Tämän ominaisuuden on huomanneet muutamat muutkin samassa talossa asuvat.
Olin perjantaina lähtenyt "iltariennoille" muutaman tunnin kuluttua siitä, kun olin töistä päässyt, enkä ollut viikonloppuna laisinkaan kotosalla. Sunnuntaina tuli sitten lähempänä ilta kymmentä kotiin.Huomasin, että verho heilahti siiihen malliin, että naapurissa oli taas nautittu sisäpihan maisemista. Eihän mulla mitään kiirettä kotiin sisälle ollut, joten laitoin tavallista rauhallisemmin pyörän pyörävarastoon ja nautin syyskesän melko lämpimästä illasta.
Sitten kun viimein ja vihdoin pääsin hissillä asuinkerrokseeni, ja pyörähin asunnon ovea kohti, niin naapurin ovi aukesi (jää nurkan taakse, kun minun asunnon ovi on hissin kulman takana). Sen verran ovea aukaistessani pyörähdin vilkaisemaan, että oven raosta näin naisen käden. Illan mietin, että pitäsikö mennä aamulla kysymään, että tulinko yksin/pyörällä/taksilla/saatettiinko minut vai toiko minut virkavalta kotiin.
Aamulla asia vielä vaivasi minua, joten rohkenin mennä pimpottamaan naapurin ovikelloa. Naapurin rouva tuli aukasemaan oven noin vuoden ikäinen muksu sylissä. Toivotin huomenet, pyytelin anteeksi häiriötä ja kysyin, että tietääköhän naapuri mihin aikaan olen tullut ja olenko mahdollisesti tullut yksin.
Naapurin hivenen vaihkeahko ilme ja punertuvat posket ja kaula taisi kertoa jotain.... Naapurin rouva osasi kertoa sen, että olen tullut yksin kotiin ja kellon aikakin stemmasi sen kanssa mikä tieto minulla oli. Mutta ei tiennyt sitä, millä olin tullut pihaan.
Eipä nyt pariin päivään ole ovi auennut, eikä verhot heiluneet siihen tahtiin kuin aikaisemmin. Tai voihan se kyllä johtua ihan siitäkin, että olen nyt tämän alkuviikon ollut niin suuresti rakastamassani iltavuorossa.
keskiviikko 29. elokuuta 2012
tiistai 28. elokuuta 2012
Vessakäyttäytymisestä
m.iltalehti.fi
Luin tuon taiwanislaisministerin ehdotuksen. En tiedä missä kunnossa Suomessa on miesten vessat, mutta tuota ohjetta olisi syytä noudattaa ainakin junassa. Se on "hieman" epämiellyttävää poiketa junassa vessaan, kun lattiat lainehtii vitrsaa.
Mutta julkisia naistenvessoja usein käyttävänä olen alkanut epäilemään, ettei naisetkaan istualtaan vessassa käy. Sem verran usein sitä nestemäistä ainetta on lattialla.
maanantai 13. elokuuta 2012
Päivän pähkinä
Kolme naista menee hotelliin. He ottavat yhteisen huoneen. Jokainen maksaa majoituksesta 100 euroa, siis yhteensä 300 euroa.
Hotellin johtaja huomaa, että naiset ovat maksaneet 50 euroa liikaa ja lähtee itse palauttamaan rahoja. Matkalla hän päättääkin pitää itsellään 20 euroa ja palauttaa jokaiselle naiselle 10 euroa. Naiset maksavat 90 euroa per henkilö, eli yhteensä 270 euroa. Tähän kun lasketaan hotellinjohtajan itsellään pitämä 20 euroa, niin se tekeen yhteensä 290 euroa. Mihin ihmeeseen se 10 euroa katoaa?
Hotellin johtaja huomaa, että naiset ovat maksaneet 50 euroa liikaa ja lähtee itse palauttamaan rahoja. Matkalla hän päättääkin pitää itsellään 20 euroa ja palauttaa jokaiselle naiselle 10 euroa. Naiset maksavat 90 euroa per henkilö, eli yhteensä 270 euroa. Tähän kun lasketaan hotellinjohtajan itsellään pitämä 20 euroa, niin se tekeen yhteensä 290 euroa. Mihin ihmeeseen se 10 euroa katoaa?
lauantai 4. elokuuta 2012
Irstas hevonen
Tämä juttu tuli vain yhtäkkiä mieleeni, kun hetken aikaa satuin pihalla ollessa kuulemaan "mökkinaapurin" puheita. Juttu alunperin hevosnetistä ja sähköpostissakin kierrellyt, mutta jälleen se on vaan jaettava!
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 19:46:46
Nyt en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Tuohon vähän matkan päähän naapuritaloon muutti vuodenvaihteessa uudet asukkaat. Sen kummemmin ei ole tullut heidän kanssaan seurusteltua, kun tässä on metsääkin välissä. Muutamia kertoja tiellä törmäillessä on tervehditty.
Tänään oli sitten postilaatikkoon ilmestynyt viestilappunen jossa lukee näin:
Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee 'elintään' kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pinimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxxxxxxx.
Täytyy sanoa että nyt olen ihan mykistynyt! En tiedä pitäisikö tuohon viestiin vastata jotain ja mahdollisesti mitä? Lähettäisinkö takaisin lappusen, vai soittaisinko, vai menisinkö ihan käymään? Vai pitäsikö tässä pitää peräti puhuttelu tuhmalle namusetä-ruunalle, joka kieltämättä aika usein kyllä tuulettelee kikkeliään. Ainakin luulisin että siitä elimestä tässä on kyse. Tuskinpa poitsu siellä pernaansakaan on vilautellut.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 21:33:23
Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt illan mittaan naureskeltu tätä asiaa. Taidan mennä huomenna ihan käymään tuolla naapurissa, kunhan nyt yön yli mietin mitä sanoisin.
Mahtaa tosiaan uudet naapurit kesällä järkyttyä kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on sitten tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 3.4.08 14:59:39
No niin, täällä ollaan
Yritin tosiaan tuossa hetki sitten mennä naapuriin. Olin oikein psyykannut itseni keskustelemaan asiasta ihan vakavissani, jos tosiaan osoittautuisi ettei kysymys ole mistään pilasta. Edes jonkinlainen naapurisopu olisi kuitenkin mukava säilyttää.
Tuossa sitten tietä pitkin naapuria kohti kävelessäni aloin ajatella että: 'tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen(?) ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa munasta.' Alkoi taas naurattaa niin pahuksesti että oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun meinasi tulla kuset housuun. Kävin sitten vaan tarhassa heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi pyhästi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruu joka kerta sen nähdessään.
Taidan omalta osaltani jättää asian tähän ja kuulostella mitä tästä mahdollisesti seuraa. Täällä on kyllä ollut niin hulvattomia ideoita, että tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 4.4.08 21:04:08
No niin, eipä tämä juttu tähän loppunut, vaan ruunan kikkelin seikkailut jatkuvat edelleen.
Kävin tuossa kuuden maissa koiran kanssa pikaisella iltalenkillä ja kun palailin takaisin päin, törmäsin tiellä naapurin emäntään joka oli tulossa meiltä päin kamera kädessään.
Ei edes tervehtinyt, vaan ensimmäiseksi kysyä töksäytti, olinko saanut hänen laittamansa viestin? Myönsin saaneeni. Seuraavaksi tokaisi että: 'et sitten tainnut ottaa asiaa vakavasti kun et ole tehnyt asialle vieläkään mitään?' Vastasin siihen että: 'juu, en todellakaan ottanut vakavasti' ja hymyilin leveästi.
Naapurin emäntä alkoi selvästi hermostua ja rupesi paasaamaan että, ei tämä ole mikään naurun asia. Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille että kyseessä on umpisuoli!!!
Ja ymmärtäisin kyllä miten vakavasta asiasta on kyse jos minulla itselläni olisi lapsia... Ja sitä varten he olivat juuri muuttaneet maalle, että lapset saisivat kasvaa turvallisessa ympäristössä... Ja...ja...mitähän vielä, en edes
muista kaikkea kun tekstiä tuli kuin pyssyn suusta.
Lopuksi rouva vielä sanoi että hän aikoo ilmoittaa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena. Heristi vielä uhkaavasti sitä kameraansa ennen kuin alkoi kiukkuisin askelin kipittää tiehensä.
Aika harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt en kyllä osannut muuta kuin haavi ammollaan tuijottaa poistuvan rouvashenkilön perään. Tuo oli jotenkin niin kertakaikkisen absurdi tilanne, kun asia sinänsä on ihan naurettava, mutta toinen ilmiselvästi tosissaan siitä vaahtoaa. Koirakin oli ihmetellen pää kallellaan seurannut rouvan paasausta ihan sen näköisenä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään noin outoa. Eikä kyllä varmasti olekaan.
Mahtaa siinä poliiseillakin olla naurussa pitelemistä jos rouva ihan todella toteuttaa uhkauksensa.
Tässä sitä nyt sitten mielenkiinnolla odottelen milloin pihaan kurvaa mustamaija ja vie riettaan roikottelijan mennessään. Vai tyytyvätköhän poliisit vaan lätkäisemään ruunaan sakkolapun.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 7.4.08 13:04:12
Aina vaan hullummaksi menee! :O
Nyt on sitten poliisitkin käyneet. Hetki sitten läksivät pihasta ja heti täytyy tietysti päästä jakamaan tämä kaikkien kanssa .
Tosiaankin pihaan kurvasi mustamaija ja kaksi poliisia. Vähän huvittuneena ehdin ajatella että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla. Siinä vaiheessa kyllä jo pelästyin, koska mies oli lähtenyt jo aikaisin aamulla työmatkalle ja ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen että jotain on sattunut.
Kun siinä hetki puheltiin, niin kävi kuitenkin ilmi että naapurin rouva oli tosiaankin toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. Ilmoituksen vastaanottaja ei kuitenkaan ilmeisesti millään kyennyt ymmärtämään että kyseinen irstailija on eläin, vaan poliisit tulivat meille siinä käsityksessä että mieheni on se joka siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan!
Onneksi olin säilyttänyt naapurilta saamani kirjelappusen ja näytin sitä poliiseille. Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana.
Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa. Jonkin ajan päästä palasivat takaisin ja pahoittelivat väärinkäsitystä. Kihisin tietysti uteliaisuudesta ja yritin kysellä mitä naapurissa oli tapahtunut. Eivät kuitenkaan suostuneet kommentoimaan muuta kuin että asia on kunnossa. Toivottelivat vielä hyvää jatkoa ja läksivät.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 19:46:46
Nyt en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Tuohon vähän matkan päähän naapuritaloon muutti vuodenvaihteessa uudet asukkaat. Sen kummemmin ei ole tullut heidän kanssaan seurusteltua, kun tässä on metsääkin välissä. Muutamia kertoja tiellä törmäillessä on tervehditty.
Tänään oli sitten postilaatikkoon ilmestynyt viestilappunen jossa lukee näin:
Hyvä naapuri, voisitko lakata pitämästä hevosiasi siinä tien vieressä olevassa aitauksessa, kun lapset kulkevat siitä ohi kouluun. Hyvin usein toinen hevosista esittelee 'elintään' kaikkien nähden. Ei ole lapsista mukava nähdä tuommoista koulumatkalla, ties miten vahingollisesti vaikuttaa pinimpien mieleen. Terveisin naapurisi xxxxxxxxxxxxx.
Täytyy sanoa että nyt olen ihan mykistynyt! En tiedä pitäisikö tuohon viestiin vastata jotain ja mahdollisesti mitä? Lähettäisinkö takaisin lappusen, vai soittaisinko, vai menisinkö ihan käymään? Vai pitäsikö tässä pitää peräti puhuttelu tuhmalle namusetä-ruunalle, joka kieltämättä aika usein kyllä tuulettelee kikkeliään. Ainakin luulisin että siitä elimestä tässä on kyse. Tuskinpa poitsu siellä pernaansakaan on vilautellut.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 2.4.08 21:33:23
Kyllä me ollaan miehen kanssa nyt illan mittaan naureskeltu tätä asiaa. Taidan mennä huomenna ihan käymään tuolla naapurissa, kunhan nyt yön yli mietin mitä sanoisin.
Mahtaa tosiaan uudet naapurit kesällä järkyttyä kun perimmäisen talon isäntä laskee lehmänsä laitumelle. Siinä sitä on sitten tissejä nähtävänä koko pellon täydeltä.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 3.4.08 14:59:39
No niin, täällä ollaan
Yritin tosiaan tuossa hetki sitten mennä naapuriin. Olin oikein psyykannut itseni keskustelemaan asiasta ihan vakavissani, jos tosiaan osoittautuisi ettei kysymys ole mistään pilasta. Edes jonkinlainen naapurisopu olisi kuitenkin mukava säilyttää.
Tuossa sitten tietä pitkin naapuria kohti kävelessäni aloin ajatella että: 'tässä sitä aikuinen ja täysjärkinen(?) ihminen on matkalla naapuriin keskustelemaan hevosensa munasta.' Alkoi taas naurattaa niin pahuksesti että oli pakko kääntyä takaisin kotiin kun meinasi tulla kuset housuun. Kävin sitten vaan tarhassa heristämässä sormea riettaalle ruunalleni, joka lupasi pyhästi olla parantamatta tapojaan. Alkaa eläinparkakin jo ihmetellä, kun mamma ratkeaa nauruu joka kerta sen nähdessään.
Taidan omalta osaltani jättää asian tähän ja kuulostella mitä tästä mahdollisesti seuraa. Täällä on kyllä ollut niin hulvattomia ideoita, että tekisi mieli ihan pilanpäiten väsätä ruunan rupsukalle jonkinlainen kalukukkaro tai siveyssukka.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 4.4.08 21:04:08
No niin, eipä tämä juttu tähän loppunut, vaan ruunan kikkelin seikkailut jatkuvat edelleen.
Kävin tuossa kuuden maissa koiran kanssa pikaisella iltalenkillä ja kun palailin takaisin päin, törmäsin tiellä naapurin emäntään joka oli tulossa meiltä päin kamera kädessään.
Ei edes tervehtinyt, vaan ensimmäiseksi kysyä töksäytti, olinko saanut hänen laittamansa viestin? Myönsin saaneeni. Seuraavaksi tokaisi että: 'et sitten tainnut ottaa asiaa vakavasti kun et ole tehnyt asialle vieläkään mitään?' Vastasin siihen että: 'juu, en todellakaan ottanut vakavasti' ja hymyilin leveästi.
Naapurin emäntä alkoi selvästi hermostua ja rupesi paasaamaan että, ei tämä ole mikään naurun asia. Lapset ovat kuulemma esittäneet kiusallisia kysymyksiä ja hän oli joutunut selittämään niille että kyseessä on umpisuoli!!!
Ja ymmärtäisin kyllä miten vakavasta asiasta on kyse jos minulla itselläni olisi lapsia... Ja sitä varten he olivat juuri muuttaneet maalle, että lapset saisivat kasvaa turvallisessa ympäristössä... Ja...ja...mitähän vielä, en edes
muista kaikkea kun tekstiä tuli kuin pyssyn suusta.
Lopuksi rouva vielä sanoi että hän aikoo ilmoittaa asiasta poliisille, jos en siirrä hevosia muualle ja että hänellä on kuviakin todisteena. Heristi vielä uhkaavasti sitä kameraansa ennen kuin alkoi kiukkuisin askelin kipittää tiehensä.
Aika harvoin jään sanattomaksi, mutta nyt en kyllä osannut muuta kuin haavi ammollaan tuijottaa poistuvan rouvashenkilön perään. Tuo oli jotenkin niin kertakaikkisen absurdi tilanne, kun asia sinänsä on ihan naurettava, mutta toinen ilmiselvästi tosissaan siitä vaahtoaa. Koirakin oli ihmetellen pää kallellaan seurannut rouvan paasausta ihan sen näköisenä kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään noin outoa. Eikä kyllä varmasti olekaan.
Mahtaa siinä poliiseillakin olla naurussa pitelemistä jos rouva ihan todella toteuttaa uhkauksensa.
Tässä sitä nyt sitten mielenkiinnolla odottelen milloin pihaan kurvaa mustamaija ja vie riettaan roikottelijan mennessään. Vai tyytyvätköhän poliisit vaan lätkäisemään ruunaan sakkolapun.
Lähettäjä: Voi hyvä ihme
Päivämäärä: 7.4.08 13:04:12
Aina vaan hullummaksi menee! :O
Nyt on sitten poliisitkin käyneet. Hetki sitten läksivät pihasta ja heti täytyy tietysti päästä jakamaan tämä kaikkien kanssa .
Tosiaankin pihaan kurvasi mustamaija ja kaksi poliisia. Vähän huvittuneena ehdin ajatella että kohta viedään ruunaparkaa käsiraudoissa kuulusteltavaksi. Mutta poliisit alkoivatkin kysellä onko talon isäntä kotosalla. Siinä vaiheessa kyllä jo pelästyin, koska mies oli lähtenyt jo aikaisin aamulla työmatkalle ja ensimmäiseksi tuli tietysti mieleen että jotain on sattunut.
Kun siinä hetki puheltiin, niin kävi kuitenkin ilmi että naapurin rouva oli tosiaankin toteuttanut uhkauksensa ja soittanut poliisille. Ilmoituksen vastaanottaja ei kuitenkaan ilmeisesti millään kyennyt ymmärtämään että kyseinen irstailija on eläin, vaan poliisit tulivat meille siinä käsityksessä että mieheni on se joka siellä tien laidassa esittelee lapsille kalustoaan!
Onneksi olin säilyttänyt naapurilta saamani kirjelappusen ja näytin sitä poliiseille. Toinen ratkesi suoraan nauramaan, toinen sentään yritti parhaansa mukaan pysyä vakavana.
Läksivät sitten naapuriin selvittämään asiaa. Jonkin ajan päästä palasivat takaisin ja pahoittelivat väärinkäsitystä. Kihisin tietysti uteliaisuudesta ja yritin kysellä mitä naapurissa oli tapahtunut. Eivät kuitenkaan suostuneet kommentoimaan muuta kuin että asia on kunnossa. Toivottelivat vielä hyvää jatkoa ja läksivät.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Fingerporia jälleen.
Okei, Jarla piirtää osan stripeistä ihmisten vinkkausten peruusteella, mutta tarvitaan siinä vähän muutakin taitoa....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)